Hirvijahdin aloitus

Viimein alkoi se kauan odotettu hirvijahti.
Ajelimme perjantaina jo ajoissa mökille valmistautumaan jahtiin. Tiro aavisteli että nyt ollaan taas menossa mökille ja pääsee taas metsään. Ei malttanut oikein nukkua ees matkalla vaan puski minua lähelle. Mökille päästyämme olo oli kuin kuumilla hiilillä kun halutti lähteä metsään koiraa käyttämään, mutta pakko oli malttaa aamuun jottei kaikki voimat menisi Tirolla ennen tosi koitosta.
Ammull aoli kello 5:00 soimassa ja aamukahvien ja eväiden teon jälkeen kuudeksi Ismoa hakemaan kyytiin ja teurastamolle aamupalaveriin..
Viralliset asiat läpikäytyämme koiramiehet hajaantuivat ympäri metsiä vesisateessa ja porukkajahtiin jäävät jäivät suunnittelemaan ensimmäisä ajoja.

Ajattelin ettei päivästä voi tulla mitään ihmellistä sillä vettä satoi koko ajan ja kokemuskesta tiesin ettei metsässä haise elukat siihen malliin että niitä Tiro sieltä omin neuvoin löytäisi. Lähdimme ensimmäiseen paikkaan kävelemään ja Tiro kulki etumaastossa näkö etäisyydellä välillä käyden vähän kauempana pien hakulenkkiä tehden. Jälkiä löytyi kyllä ja makuitakin mutta tiedettiin osan olevan jo viikon vanhoja. Ei siis tuoreita hajuja. Törmättiin metsässä myös toisiin koiriin, norjan harmaa tulla päkytti meidän luokse ihmettelemään ja Tiro tietty lähti tämän harmaan mukaan muutama sata metriä kunnes palasi takaisin.

Päätimme pitää kahvi tauon ja siirtyä toiseen paikkaan jossa tiedettiin ainakin yhden ylivuotiaan viihtyvän.
Taas tarvottiin metsässä vesisateessa odotellen kun Tiro hakee pientä lenkkiä. Käveltiin todella hitaasti ja annettiin Tirolle aikaa hakea. Kun olimme oikeastaan jo ohitettu kaikki oletetut hirven olin paikat ja saavuttiin kuusikkoon alkoi jälkiä taas löytymään. Jäimme tutkimaan tuoreen näköisiä jälkiä kun sillä aikaa Tiro hävisi meidän näköpiiristä. Otin puhelimen esiin ja katsoin missä Tiro menee ja huomasin että nyt se on löytänyt tuoreet hajut ja hakee hirveä. Tiro oli tekemässä lenkkiä selvittääkseen minne otus on mennyt. Tiro otti suunnan eteen päin ja vauhti kasvoi, mutta pian hidastui ja kääntyi takaisin. Odotin että Tiro tulee luokseni ja vein sen takaisin samalle paikalle mistä oli takaisin tullut. Tiro taas hävis ja ei mennyt kuin puoli minuuttia kun haukku kajahti ja alkoi rytinä kuulua kun hirvi lähti liikkeelle. Hirvi juoksi vaaran yli Tiro perässä joka samalla haukahteli ku oli ihan kannoilla kiinni. Seurasin ultrapointin ohjelmalla tilanteen kehitystä ja minne hirvi painaa. Päivitysväli 5 sekkaa jolloin mahdollinen luovutus paikka on mahdollisimman tarkasti tiedossa ja koira takaisin jäljelle, mutta nyt ei käynyt niin. Hirvi ja Tiro painui yli kilometrin samaan paikkaan mistä lähdimme liikkelle ja haukku jatkui siellä. Ääntä ei enää kuulunut joten piti soittaa ja varmistaa että homma on käynnissä. Lähdimme perään, haimme tien ylityskohdan josta pari oli mennyt koska olimme kiinnostuneita millainen hirvi haukussa oli. Ylivuotiaan jäljet siinä meni ja tiron jäljet vieressä.
Ei muuta kuin jalkaa toisen eteen ja haukulle. Matkaa kävellen noin 1,5-2,0km sillä linnun tietöä oli selvästi yli kilometri.

Matkaa oli jäljellä noin 400m kun Ismo jättäytyi taakse ja minä jatkoin matkaa eteen päin. Olin pyrkinyt tuulen alle jotta hirvi ei saisi minusta vainua. Maasto oli sammaleen peittämää ja helppoa kulkea, ääniä ei paljon syntynyt. Noin 250m-300m haukusta ollessani kuljin jo varovaisesti, mutta silti haukku loppui kuin seinään. Hirvi otti ritolat enkä ehtinyt paikalle. Tiro palasi jälkiään myöten jo takaisin päin ja kutsuin luokseni, ei ilmeisesti enää jaksanut lähteä hirven perään. Menimme vielä jäljille mutta motivaatio puuttui koirasta ja homma jäi siihen sen päivän osalta. Tirolle kertyi tuohon mennessä lähes 30km ja se oli ihan tarpeeksi yhdelle päivää pennulle.

Teurastamolla käytin Tiroa tutustumassa hirven ruhoon ja päähän. Hyvää tuntuo olevan ja kovastio olis maistunut. Myöhemmin pääsi vielä haistelemaan sarvipäätä joka meinasi jo jännittää vähän mutta hetken päästä oli jo vaikeuksia saada Tiro pois ruhon luota.

Sunnuntai
Aamulla taasen metsään. Aamupäivä meni hirviä taas etsiessä eikä niitä meinannut löytyä. Puolen päivän aikaan tarkistin Tiron kulkeman matkan ultrapointin ohjelmasta ja luku näytti 24km! itse oltiin kuljettu tuskin viittä-seitsemää kilometriä. Paljon se koira ehtii kulkemaan samassa ajassa.
Pariin otteeseen törmättiin vielä lintuihin joita piti vähän haukkua, mutta ne eivät kestäneet hetken haukkua pidempään ja jänistäkin piti ajaa muuatma kilometri.
Lopputulos olikin selvä kun sit loppujelopuksi löydettiin hirviä ei Tiro lähtenyt enää kilpajuoksuun vaan haukahti muutaman kerran ja seurasi muuatman sata metriä kunnes luovutti. Tuossa vaiheessa oli koira jo niin väsy etten ihmettele.

Tauon ja parin makkaran jälkeen saatiin taas virtaa Tiroon ja käytiin kokeilemassa jos löydettäs hirvet tuulen alta lähestymällä, mutta ei onnistunut.. Jonkin elukan Tiro taisi tappaa suonlaidassa mättään koloon kun tuli kuono veripisaroilla luokseni, Tiro jättäytyi kaivelemaan mätästä vaikka jatkettiin matkaa ja viheltelin sille. Ajattelin että sillä on joku myyrä taas enkä välittänyt käydä katsomassa. Joko veret tuli saaliista tai sit kuonosta, ei saanut selvää vielä metsässä.

Ensi viikolla uudestaan ja tovon enemmän hirvikontakteja kuin muita otuksia joita oli haitoksi asti.
Hyviä kokemuksia kuitenkin saatiin ja tähän mennessä paras haukku joten täytyy olla tyytyväinen!