Epävirallinen pentunäyttely

Kajaanissa järjestettiin 15.8.2010 epävirallinen pentunäyttely, johon me Tiron kanssa toki mentiin mukaan.
Tiro alkoi jo ennen tuomarin näytille menoa änkyröimään hampaiden näytön kanssa, kun minun serkkuni niitä yritti tutkailla eikä suostunut lopulta näyttämään niitä edes minulle vaikka siihen asti meillä ei ole ollut ongelmia. No senhän saattoi siis arvata kun kehään päästiin mitä tapahtuu, muuten poika antoi hyvin tutkia itsensä, mutta hampaita ei suostunut näyttämään, vaikka tuomari muutamaan kertaan yritti. Sinne meni voitto mahdollisuudet ja kakkossija jäi käteen. Meitä oli siis kehässä kaksi itälaikaa!
Mutta, positiivistakin löytyi, tuomari sanoi minulle, että hän on harvoin kohdannut näin komeaa pentua ja toivoo ettei me luovuteta vaikka nyt jäi rop ja kp saamatta! Pyysi vain totuttamaan hampaiden näyttöön ja antoi hyvät arvostelut kirjallisena! Niin ja kävi vielä sanomassa voittaneelle, että jos Tiro olisi näyttänyt hampaat, niin niille olisi häviö tullut! :)

Tässä tuomarin kirjallinen arvio ihan sanasta sanaan:
Oikein komea pentu. Hampaiden katsomista tulee harjoitella. Hyvänmuotoinen pää, oikeinsijoittuneet korvat. Hyvä kaula. Hyvät raajat. Erinomainen rungon muoto. Pehmeyttä selässä. Hyvä hännän kiinnitys. Liikkuu voimakkaalla askeleella. Hyvä turkki. Käsittelyongelman vuoksi ei kunniapalkintoa!

Eli nyt olemme useamman kerran päivässä harjoitelleet hampaiden katsomista ja alkaa jo sujua hyvin. Vielä kun saisi nuo meidän vieraatkin vilkaisemaan sinne Tiron suuhun!
Ja nyt odottamaan tamminäyttelyä!

Metsä treeniä

Viikonloppuna käytiin taasen metsässä hakemassa kokemusta niin koiralle kuin isännällekkin.
Tällä kertaa oltiin liikkeellä vain lauantaina ja samoilla seuduilla kuin viimeksikkin eli Suomussalmella.

Viikko sitten aloitettiin ehkä vähän liian rajusti ja meinasi niin miehet kuin koirakin väsyä liikaa ja sunnuntain reissusta ei oikein enää tullut mitään. Nyt lähdettiin rennommalla asenteella jotta into ja kunto riittäisi paremmin. Olimme kuitenkin jo puoli seitsemän maisemissa ja kotiin lähdettiin neljän maissa iltapäivällä.

Pari kilometriä metsässä kuljettuamme Tiro otti vainun ja hävisi etumaastoon noin 100m päähän josta haukku alkoi kuulua. Kävelimme hitaasti eteen päin ja pian kuului koppelon kutkatus.. Perhana, tuntuu että aivan liikaa lintuja häiriköimässä meidän touhuja kun tähtäimessä oli karhut ja mahdollisesti hyvä hirvi haukku. Koppelo kuului lähtevän lentoon ja muutaman minuutin päästä Tiro haukkui taas. Nyt alkoi jo metson poikia pörähtelemään ympäriltä. Lintukoiran Tirosta leipos helposti viimeisten kokemusten perusteella, mutta kohde eläimet säilyy edelleen nelijalkaisena eikä lintujahtiin ole aikaa tulevaisuudessakaan..

Merkkejä löytyi karhujen liikkeistä taas ihan mukavasti, mutta tuoreet jälkjet loisti poissaolollaan.

Vanha muurahaispesä karhun käsittelyn jälkeen

Heikki tutkimassa karhun kynsimää puuta.

Välillä piti ottaa levon kannalla ja tämä toimikin hyvin sillä tauon jälkeen Tiro jaksoi taas hyvin ravata metässä. Meno on parantunut joka reissulla. Nyt mentiin iltapäivä kevyttä ravia pitkin metsää vaikkakin kohtuu lähellä vielä meitä.

Tauko paikalla iltapäivällä

Puoliväli tauko tulilla.

Lähetyessämme suon laitaa Tiro alkoi vainuta jotain ja kulki nokka pystyssä pysähdellen nuuhkimaan vasta tuleen. Tätä se oli tehnyt aikaisemminkin, kuin se haksisi tuoksuja tuulesta jatkuvalla tarmolla ja näin pääsisi riistan jäljelle. Nyt oli jo selvästi voimakkaammat tuoksut ilmassa, sen näki liikkeist aja vauhdista.
Suon laitaan saavuttuamme teeri hyppäsi puusta lenton. Ajattelin jo että taas nämä saakelin linnut... No ei ehditty kuin muutama askel ottaa kun Tiro jähmettyy suonlaitaan meistä muutaman kymmenen metrin päähän ja amapaiseen juoksuun häntä suorana. tuumattiin melkein yhtäaikaa Heikin kanssa että nyt ei kyllä ole lintu kyseessä.
Ultrapoint gps ilmoitti Tiron menevän melko suraviivaisesti kohti valtion rajaa vajaan 20kmh vauhtia. Menimmä eteen päin etsimään jäkiä oliko kyseessä hirvi vai jokin muu. Hirven jäljethän sieltä löytyi.
noin 500-700m päästä Tiro kääntyi normaaliin tapaan takaisin. Päätettiin lähteä jäljestämään ja hakemaan elukka ylos, jos vaikka saataisiin tirolle sitkeyttä näin ja osoitettaisiin että tätä me halutaan hakea.
Saavuttiin paikkaan josta Tiro palasi takaisin otti se uudelleen vainun ja taas mentiin 500m ja sama homma.. Vielä kerta ja taas lähdettiin, mutta tällä kertaa jälki vei rajavyöhykkeelle eikä päästy enää jatkamaan sitkeys harjoituksia. Ensi kerralla sitten..

Metsästyskauden avajaiset

Viimein 20.8 koitti ja päästiin metsään harjotteleen metsästys rutiineja.
Perjantaina ajettiin töiden jälkeen Suomussalmelle naapurin Heikin kanssa. Jo talvella suunniteltiin että lähdetään karhumaisemiin kokeilemaan onnea.
Tiro kun on vielä kovin nuori niin odotukset karhun suhteen ei ollut kovin korkealla, mutta päätarkoitus reissulle olikin saada koiralle kokemusta ja ehkä joku hirvityöskentely.

Perjantaina lähdettiin heti metsään vaikka päivä olikin jo pitkällä. Kanalintuja seudulla tuntui olevan ihan mukavasti. Ei ehditty montaa metriä mennä kun teeripoikue hyppäsi lentoon. Jonkin matkaa mentyämme Tiro erkani meistä järven rantaan. Muutaman minuutin odoteltuamme kuului kimakka haukahdus.. Mietin ettei ollut meidän koira, mutta kun perään tuli muutama haukku lisää oli ääni jo tutumpi. Haukku oli jotenkin varovaisempaa kuin mihin olin tottunut. Kuunneltiin hakkuun laidassa mitä siellä tapahtuu ja Tiro näkyikin noin 100m päässä häntä heiluen ja haukkuen puuhun. Kanalintu siellä oli haukussa ja kujersi niin koiralle mikä vain innosti Tiroa lisää. Pian kuitenkin lintu hermostui ja lähti lentoon. Tiro palasi omia jälkiä takaisin ja tuli luoksemme. En alkanut kehumaan kaveria lintutyöskentelystö sillä pää riistä meille on hirvet ja karhut jos sille vain alkaa toimimaan.

Perjantain lenkki taisi olla vajaa 5km mutta siinä ajassa jo huomasi että Tiron metsässä liikkuminen on parantunut hurjasti siitä mitä se on ollut. Lähes jatkuvasti Tiro haki hajuja, teki haku lenkkiä ja tosiaan uskalsi jo lähteä edemmäs isännästä. Muuta riistaa ei eka päivänä tavattu kuin lintuja.

Lauantaina lähdettiin kuuden kieppeissä metsään ja suunniteltiin homma niin että käydään lenkki ja tullaan autolle tulille ja syömään. Tämä oli ehkä pieni virhe..
Heti alussa törmättiin tappipää hirveen joka tietty hoksasi myös meidät, mutta laskin silti Tiron perään. Tiro meni innolla ja vauhdilla hirven perässä linnuntietä reilun kilometrin päähän minne se sen sitten jätti. Ilmeisesti sitkeys ei vielä riitä tai isännän ikävä tulee aina saman etäisyyden päässä. Tätä pitää vielä työstää jotta homma ei jää kesken. Seisontahaukkuun kaato varmaan auttas asiaan mutta se on vielä liian aikaista sille.

Tauko paikalla reissun 1/3 jälkeen.

Keli alkoi mennä jo liian kuumaksi ja juomaa meni. Myös Tiron kulku hidastui ilman lämpenemisen myötä.

Tiro kun vielä otti niitä hakulenkkejä ja ryntäili eläinten perässä niin sillehän tule varmaan puolet enemmän kilometrejä kuin meille.

Hyvä vainu Tirolla kyllä on. Kun käveltiin poikkipuolisen lammen ohi ihan reilusti metsässä (n.300-500m) otti Tiro taase kerran ja häipyi omille teilleen. Pian alkoi kuulua joutsenen ääniä lammelta ja silloin ymmärsin että Tiro oli saanut niistä vainun ja kävi katsomassa mikä siellä haisoo..

Paluu matkalla alkoi niin ukot kuin koirakin jo väsymään. Tiro käveli meistä edellä noin 15m, katsoi taakseen meitä ja kaatu kyljelleen vähän siihen malliin että nyt tauko paikalla =)

Loppumatka alkoi olla ja vaikeaa koiralle ja heti kun pysähdyttiin pisti Tiro maate ja alkoi nukkumaan hetken tassuja nuoltuaan.

Väsy metsästyskaveri

Autolle päästyämme laitoimme nestetankkauksen jälkeen tulet ja paistettiin makkarat. Tiro sai oman osuutensa myös. Tiro nukkui auton varjossa lähes koko tauon ajan joten päätettiin lopettaa siltä päivää.

Kylmän suon sivussa näkyy hirvi ajo ja ylempänä päivän kävelyt.

Seuraavan aaamuna Tiro oli taas valmiina lähtöön vaikka yö oli mennyt hiiriä metsästäessä. 4 hiirtä oli kasassa pihassa aamulla.

Sunnuntai aamun reitti yllä. Tiron meno halut oli laantuneet sen verran että päätettiin lähteä jo aamupäivällä kotia kohti.

Merkkejä karhun liikkeistä kyllä löytyi, muttei ihan tuoreita.