Pitkää koetta reksalle

Kokeiltiin pitkää koetta rekulle järkätä ja odotukset oli kohtuu korkealla. Edellis iltana tiro otti hirvet haukkuun kuuden jälkeen illalla ja haukkui samassa paikkaa puoli kahteen.
Aamulla tietty samalle alueelle kokeilemaan olisko hirvet pysynyt alueella.
Toisin kävi. Rekku irtosi hyvin ja haku maistui mutta hirviä ei vain löytynyt. Olivat lähteneet ja menneet sen verran etäälle että ei ilmavainulla pääasiassa hakeva koira löytänyt.
Vaihdettiin paikkaa ja kokeiltiin uusikis. Taas hakemaan lähti hyvin, mutta mitään haukuttavaa ei löytynyt. Lähdimme koiran perään autolla koska erkani niin kauas. Etäisyyttä taisi olla yli 5km lähtöpaikalta. Rekku kulki hirven kulkureittejä joten oletimme sen olevan jäljellä, mutta kun tien ylityksiä tarkistettiin niin yksin reksan jälkiä siellä vain oli.
Otimme koiran kyytiin ja lopetettiin koe hommat puolen päivän aikaan. En viitsinyt rasittaa koiraa liikaa kun reksa leikattiin alku syksyksystä. Hakukilometrejä tuli jo kuitenkin kolmattakymmentä.
Parhaat hakulenkit kesti reilun 60min.
Tuomarit tarjoili 17pistettä ylituomarille joka kuitenkin karsi pari 1,5 kertoimen pistettä pois sillä ensimmäisellä haku paikalla tuli muutama lyhempikin lenkki. Turhan pitkään koitettiin haetuttaa samassa paikassa vaikka siellä ei mitään ollut. Loppu pisteet siis 14.
Emäntä käytti vielä iltasella nisua metsässä. Pari tuntia hakureeniä ja heti eka hakulenkki irtosi n. 600m päähän. Joka kerta on nisulla haku parantunut kun nyt on käytetty. Tätä pitää nyt jatkaa eikä ole välttämättömyys päästä hirvelle vaan haetaan nyt tyhjässä maastossa ja koitetaan saada etäisyyttä hakuun.
Nyt laitetaan kuitenkin ilmoittautumislomakkeita kokeisiin ja katsotaan miten käy päästäänkö.
Idänsuurriistakoirien mestaruus haukkuihin ollaan jokatapauksessa menossa.

Treeniä ja koe suunnitelmia

Viikonloppuna piti suunnata jahtialueille reenailemaan nuorukaisia. Rekulle pitää pikaseen saada kuntoa kasvatettua jotta vielä kokeissa ehtisi käyttämään. Alkuperäiset suunnitelmat astuneet taas kuvioihin joista ehdin jo luopua leikkauksen vuoksi.
Nyt jos kaikki menisi nappiin niin rekku ilmoitetaan Sm ja erraus haukkuihin. Yksi tulos pitää sitä ennen saada kuitenkin että kannattaa edes yrittää. Taso sen verran noussut että en usko yhdellä tuloksella pääsevän mihinkään, kuten viime vuonna huomasin.
Tulevalla viikolla on viimeinen ilmoittautuminen sm-haukkuihin joten kiirus tulee. Pitänee viikonloppuna koittaa saada koe järjestettyä. Kunto ei ole vielä kohdillaan mutta jos sattus niin tuuri että löytys hirvi joka ei lauko ympäri kyliä niin eiköhän sieltä ykkönen tule.
Sit on vielä aikaa saada kuntoa lisää kisoihin jos sinne päästään.

Tiron ilmoitin idän suurriistakoirien mestaruus haukkuihin niin ei jää sekään laakereille lepäämään.

Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Oli taas liian kiire ja hötäkkä. Siis vain omassa mielessä. Rekku ei oikein irronnut hakemaan vaan pyöri vain autoa ympäri kun nisu vikisi kyydissä. Tarkoitus oli saada rekku hirvelle ja poistua edemmäs nisua reenaamaan. Ei siitä mitään tullut niin laskin nisunkin kaveriksi. Sit se meno kyllä maittoi. Melkosia matkoja kulkivat hyvilla alueilla mutta hirvi kontaktia ei saaneet. Oli ilmisesti joen yli menneet kun meno aina tökkäsi jokeen. Joesta ei näemmä huvita mennä yli jos ei hirvi ole näkökentässä.
Niin nuo juoksi pitkin mettiä että nisukin väsähti ja jäi kyydistä. Lopulta kaverit kyytiin ja paikkaan missä olin nähnyt hirven jälet tien ylityksellä. 500m ja haukku päälle mutta sit vaihde silmään ja menoksi. ei pysynyt koirat matkassa montaa kilometriä.. Selvä merkki ettei reksa vielä ole kuntoutunut. Päivän tuo oli kyllä juossut metsässä.

Seuraavana aamuna näin hakkuulla emän ja vasan. Ajoin mettä turppaan suojaan ja näin hirvien lähtevän liikkeelle. Ilmeisesti lähempi tuttavuus oli liikaa vaikka matkaa oli pari sataa metriä.
Nisulle panta kaulaan ja usutin perään. 1,4km pentu seurasi ja meno tökkäsi jokeen.
Nisu palasi takaisin päin, mutta ilmeisesti hirvet oli liikkuneet alueessa enemmänkin ja nisu lähti jotain jälkeä menemään joen suuntaisesti kunnes palasi myöhemmin autolle.

Vaihdettiin paikkaa josta saatiin yksi näätähaukku. Rekku haukkui 400m päässä puuhun kun menin katsomaan mikä siellä on. Näin näädän jäljet maassa ja rekku haukkui sakeaa kuusta. En nähnyt otusta ja lähdin jonkin ajan päästä pois. Muuta ei löytynyt.

Nyt viikolla töiden jälkeen olen alkanut Nisua reenaamaan yksinään. Nimen omaan hakua. Liikaa se on jo noiden vanhempien kanssa juossutkin vaikkakin on saanut hyvää kokemusta ja huomannut mistä on kyse.
Eilen paras lenkki ulottui 600m päähän, mutta muuten pyöri ihan auton lähellä. Pari kertaa lähti parin sadan metrin päähän ihmettelemään.
Tänään taas irtosi herkemmin omille teilleen vaikkei etäisyyttä tullut reilua 300m enempää, mutta pennusta on helposti havaittavissa että sitä enemmän kiinnostaa metsä kuin autolla isäntää ihannoida.
Nyt pitää nisua käyttää tyhjässä metsässä loppu kausi yksin ja istua napottaa autossa odotellen että pentu itse liikkuu ja oppii hakemaan. Vahva usko minulla on että tästä tulee vielä hyvä hakija. Ikää ja rohkeutta lisää niin homma alkaa pelaamaan. Hirvikontaktia tuo ei oikeastaan tarvi enää tälle syksyä.
Nyt kun olisi vain aikaa noille koirille tarpeeks niin tämäkin kausi saadaan onnellisesti päätökseen.
Alkuhan tuo olikin tarpeeksi hankala..

Hirvijahti ohi ennätysajassa

Tälle syksyä saimme lupia historiallisen vähän. 6 aikuista ja 4 vasaa oli lupa kaataa.
Hirviä tuntui alueessa olevan kohtalaisesti vaikkakin tyhjiäkin alueita oli.
Aloitus viikonloppuna kaatui 4 hirveä joista yksi tirolle lauantaina.
Tämän hirven kanssa kaikki ei mennyt ihan kuin elokuvissa ja lopussa nisukin pääsi mukaan seuraamaan lopetusta. Hirvi oli raanassa pystyssä kun nisu liittyi tiron seuraan ja alkoi hienosti haukkua. Kun ammuin kuolettavan laukauksen ei nisu ollut milläksikkään vaan ryntäsi kompuroivaa hirveä kohti. Hyvät on pennussa merkit jos vain haku alkaa sujumaan ja sitkeyttä piisaa.

Sunnuntai koluttiin tyhjiä maastoja. Haku oli hyvää mutta hirveä ei vain löytynyt. Nikukin sai aikaa metsässä, mutta hakulenkit ei vielä ole sillä tasolla kuin haluaisin, mutta kyllä se jälkiä merkkaili. Ilmeisesti ei kovin tuoreita ollut kun tirokaan ei niistä hirveä saanut ylös kun myöhemmin kokeiltiin.
Kotona huomasin tirolla olevan tassun olevan auki anturan yläpuolelta. Ei tuo menoa hidastanut kuitenkaan.
Rekku oli metsältä tullessa niin pahalla tuulella tirolle kun ei itse päässyt mukaan että päätin käyttää rekkua metsässä testaten tyhjässä maastossa miten maha kestää liikettä. Rekku on jo hyvän aikaa
vaikuttanut olevan kunnossa.

Ainii ja olihan meillä alueessa karhuja tällä kertaa. Perjantaina kun ajelin jahtialueelle oli karhuhaukku parhaillaan paikallisilla päällä. Haukku oli vain vaihtunut hirveen.
Lauantaina oli nuori karhu juossut yhden kaverin auton rinnalla. Kävimme muutama tunti sen jälkeen kokeilemassa koiria jälellä mitä ne tuumaa. Tiro ei muuta kuin merkkasi jälen mistä oli menny ja noussut metsään. Siinä oli jo liikaa muiden koirien hajuja. Nisu puolestaan veti niin intona että meni mutkat suoraksi eikä huomannut mistä se oli sivuun hypännyt. Ei tuo ainakaan pelännyt.

Tiistaina päästin rekun metsään ja intoa tuntui olevan niinkuin pitääkin pitkän tauon jälkeen. 2,2km paras hakulenkki ja reilut pari tuntia reksa juoksenteli nauttien vapaudesta.

Lauantaina päätin ottaa rekun ensin metsään. Olimme jo pimeällä metsässä ja vaikutti että pimeä hieman haittaa rekulla hakua eikä irronnut kunnolla. Kävi kyllä n.700m päässä mutta vain talvitien pohjia.
Kun alkoi valkenemaan lähti reksa jo aiemmin käymälleen alueelle poiketen kuitenkin eri reitille. Tasan kilometrin päässä alkoi haukku. Haukku pysyi hyvin paikallaan alkuun ja ehdin jo epäillä onko siellä hirvi vai jokin muu otus.
pian haukku alko valumaan kohti jokea jolloin olin varma hirvihaukusta.
Haukku liikkui kaukana teistä kohti jokea ja lopulta sen yli. Rekku perässä ja me jouduimme kiertämään pitkän pätkän päästäksemme alueeseen.
Ajoin noin 500m päähän ja isä lähti haukulle. Noin 100m päästyään hän näki ensimmäisen kerran jo hirven ja jopa lavankin mutta jätti vielä ampumatta koska ei nähnyt koko hirveä. Muutaman amputilanteen jälkeen haukku siirtyi edemmäs ja välissä oli sen verran iso joki ettei siitä päässyt yli haukulle.
Lähdin mukaan yrittämään tilannetta sillä talvitien pohja kiersi hienosti reitin eteen.
ehdin hyvin eteen odottelemaan sillä haukku pysyi paikallaan pitkiä pätkiä ja väliin hieman edeten.
lopulta näin jo hirven joka hieman sivuten paikkaani käveli eteenpäin rekun haukkuessa.
Pian avautui puolikkaan hirven kokoinen reikä kasvustossa johon sonni asetti lapansa joten ei voinut muuta kuin painaa liipaisinta. Sonni pomppasi liikkeelle ja ryntäsi kunnes kaatui kuolleena maahan noin 50m päähän osumapaikasta.

Palasimme autolle ja haimme mönkijän jolla meinattiin hirvi hakea pois. Laitoin Nisulle pannan kaulaan ja ajoin mönkijän kärryltä alas. Olimme valmiita lähtöön mutta pentua ei näkynyt missään. Katsoin puhelimesta niin siellähän se oli jo 650m päässä kaadolla. Liekkö mennyt meidän hajujälkiä pitkin vai ilmavainulla, sitä en tiedä. Reilu tunti meni aikaa siitä kun tultiin kaadolta joten jälkikin varmasti haisi hyvästi.
Joka tapauksessa oli mukava nähdä että pentukin irtoaa tarvittaessa ja hajut kiinnostavat.

Sunnuntaina lähdimme taas metsään ja nyt tiron kanssa. Menimme suunniteltuun alueeseen ja päästi koiran irti viiden aikaan aamulla. Hetken pyörittyään lähi maastossa koira irtosi ja lähti matkaan. Mitään ei kuulunut ja kello 10:00 päätin viheltää koiran pois metsästä. Kilometrejä en ole katsonut mutta tämä oli ensimmäinen kontakti koiraan irti laskun jälkeen.
Lopetimme jahdin ja menimme lahtivajalle pilkkomaan ja nylkemään ammuttuja hirviä.
Siihen pättyi hirvijahti 2014. Jotain talkoo hommia saattaa vielä olla edessä.