Tälle syksyä saimme lupia historiallisen vähän. 6 aikuista ja 4 vasaa oli lupa kaataa.
Hirviä tuntui alueessa olevan kohtalaisesti vaikkakin tyhjiäkin alueita oli.
Aloitus viikonloppuna kaatui 4 hirveä joista yksi tirolle lauantaina.
Tämän hirven kanssa kaikki ei mennyt ihan kuin elokuvissa ja lopussa nisukin pääsi mukaan seuraamaan lopetusta. Hirvi oli raanassa pystyssä kun nisu liittyi tiron seuraan ja alkoi hienosti haukkua. Kun ammuin kuolettavan laukauksen ei nisu ollut milläksikkään vaan ryntäsi kompuroivaa hirveä kohti. Hyvät on pennussa merkit jos vain haku alkaa sujumaan ja sitkeyttä piisaa.
Sunnuntai koluttiin tyhjiä maastoja. Haku oli hyvää mutta hirveä ei vain löytynyt. Nikukin sai aikaa metsässä, mutta hakulenkit ei vielä ole sillä tasolla kuin haluaisin, mutta kyllä se jälkiä merkkaili. Ilmeisesti ei kovin tuoreita ollut kun tirokaan ei niistä hirveä saanut ylös kun myöhemmin kokeiltiin.
Kotona huomasin tirolla olevan tassun olevan auki anturan yläpuolelta. Ei tuo menoa hidastanut kuitenkaan.
Rekku oli metsältä tullessa niin pahalla tuulella tirolle kun ei itse päässyt mukaan että päätin käyttää rekkua metsässä testaten tyhjässä maastossa miten maha kestää liikettä. Rekku on jo hyvän aikaa
vaikuttanut olevan kunnossa.
Ainii ja olihan meillä alueessa karhuja tällä kertaa. Perjantaina kun ajelin jahtialueelle oli karhuhaukku parhaillaan paikallisilla päällä. Haukku oli vain vaihtunut hirveen.
Lauantaina oli nuori karhu juossut yhden kaverin auton rinnalla. Kävimme muutama tunti sen jälkeen kokeilemassa koiria jälellä mitä ne tuumaa. Tiro ei muuta kuin merkkasi jälen mistä oli menny ja noussut metsään. Siinä oli jo liikaa muiden koirien hajuja. Nisu puolestaan veti niin intona että meni mutkat suoraksi eikä huomannut mistä se oli sivuun hypännyt. Ei tuo ainakaan pelännyt.
Tiistaina päästin rekun metsään ja intoa tuntui olevan niinkuin pitääkin pitkän tauon jälkeen. 2,2km paras hakulenkki ja reilut pari tuntia reksa juoksenteli nauttien vapaudesta.
Lauantaina päätin ottaa rekun ensin metsään. Olimme jo pimeällä metsässä ja vaikutti että pimeä hieman haittaa rekulla hakua eikä irronnut kunnolla. Kävi kyllä n.700m päässä mutta vain talvitien pohjia.
Kun alkoi valkenemaan lähti reksa jo aiemmin käymälleen alueelle poiketen kuitenkin eri reitille. Tasan kilometrin päässä alkoi haukku. Haukku pysyi hyvin paikallaan alkuun ja ehdin jo epäillä onko siellä hirvi vai jokin muu otus.
pian haukku alko valumaan kohti jokea jolloin olin varma hirvihaukusta.
Haukku liikkui kaukana teistä kohti jokea ja lopulta sen yli. Rekku perässä ja me jouduimme kiertämään pitkän pätkän päästäksemme alueeseen.
Ajoin noin 500m päähän ja isä lähti haukulle. Noin 100m päästyään hän näki ensimmäisen kerran jo hirven ja jopa lavankin mutta jätti vielä ampumatta koska ei nähnyt koko hirveä. Muutaman amputilanteen jälkeen haukku siirtyi edemmäs ja välissä oli sen verran iso joki ettei siitä päässyt yli haukulle.
Lähdin mukaan yrittämään tilannetta sillä talvitien pohja kiersi hienosti reitin eteen.
ehdin hyvin eteen odottelemaan sillä haukku pysyi paikallaan pitkiä pätkiä ja väliin hieman edeten.
lopulta näin jo hirven joka hieman sivuten paikkaani käveli eteenpäin rekun haukkuessa.
Pian avautui puolikkaan hirven kokoinen reikä kasvustossa johon sonni asetti lapansa joten ei voinut muuta kuin painaa liipaisinta. Sonni pomppasi liikkeelle ja ryntäsi kunnes kaatui kuolleena maahan noin 50m päähän osumapaikasta.
Palasimme autolle ja haimme mönkijän jolla meinattiin hirvi hakea pois. Laitoin Nisulle pannan kaulaan ja ajoin mönkijän kärryltä alas. Olimme valmiita lähtöön mutta pentua ei näkynyt missään. Katsoin puhelimesta niin siellähän se oli jo 650m päässä kaadolla. Liekkö mennyt meidän hajujälkiä pitkin vai ilmavainulla, sitä en tiedä. Reilu tunti meni aikaa siitä kun tultiin kaadolta joten jälkikin varmasti haisi hyvästi.
Joka tapauksessa oli mukava nähdä että pentukin irtoaa tarvittaessa ja hajut kiinnostavat.
Sunnuntaina lähdimme taas metsään ja nyt tiron kanssa. Menimme suunniteltuun alueeseen ja päästi koiran irti viiden aikaan aamulla. Hetken pyörittyään lähi maastossa koira irtosi ja lähti matkaan. Mitään ei kuulunut ja kello 10:00 päätin viheltää koiran pois metsästä. Kilometrejä en ole katsonut mutta tämä oli ensimmäinen kontakti koiraan irti laskun jälkeen.
Lopetimme jahdin ja menimme lahtivajalle pilkkomaan ja nylkemään ammuttuja hirviä.
Siihen pättyi hirvijahti 2014. Jotain talkoo hommia saattaa vielä olla edessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti