Haastavaa hommaa karhun pyynti

Neljä päivää menty vähillä unilla ja koitettu karhuja löytää. Tuntuu karhut hävinneen jonnekkin viime vuoden paikoilta. Hirviä on sitten entistäkin enemmän. Jälkien kahtelu on mennyt aika pitkälle narussa koiria kulettaen juurikin noiden hirvien vuoksi, mutta välillä vapaatakin hakua. Onneksi on olleet pääasiassa juoksuhirviä ja on päässyt jo muutaman kilometrin päässä väliin.

Tänään rekku löysi komian hankasarvi sonnin reilun kilometrin päästä ja sai sen pysähtymään seisonta haukkuun. Kävin tarkistamassa asian ja hiukan pettyneenä painoin kiikarin läpät takaisin kiinni.

Tiro oli samaan aikaan vapaassa haussa parin kilometrin päässä ja kuuli rekun äänet ilmeisesti kun tuli luokseni kun hirvi oli karkonnut. Ihmettelin että miten se ei lähtenyt hirven perään vaikka tuli saman kankaan poikki jossa rekku juuri haukkui. Olin jo parinä päivänä ihmetellyt kun vapaassa haussa käytin että miten se sahaa vanhoja jälkiä niin hitaasti eikä löydä mitään? Ei ollenkaan normaalia käytöstä tirolta.

Vein tiron karkko jäljelle jossa minun piti oikein näyttää mistä hirvi on mennyt jotta se huomasi sen. Sit mentiin hirvelle ja haukku alkoi. Tuossa vaiheessa rekku jäi kyydistä joko omasta tahdostaan tai väsyn vuoksi.

Aiemmin epäilin onko tiron kunto vielä sillä tasolla että sillä voi pyytää, mutta nyt voin todeta että oli. lukemattomien karkkojen ja 40km jälkeen koira kyytiin.

Tirolla tosiaan oli nokkapunkki ennen jahtia johon sai lääkkeet. näyttää että hajuaisti ei ole vielä palautunut punkilta vaikka kolmas viikko lääkitystä alkoi juuri. Jäi kyllä liian myöhään tuo lääkitys.

Tänään nähtiin vielä pari muutakin komeaa sonnia. toisella oli noin 20 piikkiä ja toisellakin toisella kymmenellä.

Rekun hakutyöskentelyyn voi olla tyytyväinen ja hyvä oli kyllä mennä haukulle kun tekstiä tuli taukoamatta. Kun sonni vähän ajeli niin silloin tuli pikku tauko.

Nyt pitäs vain niitä karhuja löytää!