Talven kuulumisia

Mennyt syksy on enää muisto vain. Karhun pyynti näytti edelleen olevan se haastavin laji, ennen kaikkea sen karhun löytäminen taitaa olla vaikeinta. Tiheä hirvikanta ei ainakaan helpottanut hommaa.

Hirven pyynti taasen meni vähän liiankin hyvin. Tuntuu jopa ettei siinä ole paljoa haastetta enää. Onneksi on muitakin pyyntimuotoja jotka haastaa niin koirat kuin miehetkin.

Nyt ollaan ilves porukan mukana kuljettu ja koitettu kissoja saada nurin. Porukassa kun ollaan pyydetty on pääasiassa käytetty ajavia koiria ja tulostakin on syntynyt. Itsekkin pääsin jo passissa vilauksen kissasta näkemään mutta hetki oli liian lyhyt ja kissa kaukana..

Koiria kiinnostaa ilves ainakin jälkiä haistellaan ja vetoa olisi. Nyt olisi tarkoitus päästä reenaamaan kisulle joku päivä jotta näkisi miten kaverit pelaa. Vielä ei olla löydetty sellaisia jälkiä turvallisella alueella jolle koiran olisi irti voinut laskea.

Koirat on saneet liikuntaa nyt rekeä vetäen pari kertaa viikossa ja päivittäin käydään kävelylenkillä.

Kun olin eka kertaa tarkistamassa verkkoja laitoin koirat keppiin jäälle kiinni kuten edelliselläkin kerralla. Nyt havahduin koirien leikkimisestä lähteviin ääniin ja komensinkin koiria että lopettaa, koska arvelin sen menevän liian pitkälle ja pian olisi tappelu pystyssä.

Näin siinä sit kävikin eikä ottelu loppunut kun edempää koitin huutaa. Juoksin koiria kohti jolloin pojat lopetti rähinän. Pääsin paikalle näin verta lumella ja rekulla vuoti huulesta ja nokasta verta. Rekku seisoi pää painuksissa ja urisi pahalla päällä vielä hetken sen jälkeen. Tarkistin vammojen olevan vain pieniä naarmuja eikä huolta mielestäni ollut joten otin vain tiron pois keski avennolle kiinni. Tirolla ei näkynyt mitään vammoja päälle päin.

Kotia kun pääsin niin johan tironkin kaulasta löytyi verta karvojen joukosta. Pari reikää oli rekku purrut tiron kaulaan jotka ei kuitenkaan vuotaneet sen enemää joten en lääkäriin lähtenyt.

Pari rupea kaulan tienoolta löytyi myöhemmin ja kuonossa puolen sentin rupi joka on kyllä muustakin voinut tulla.

Näyttää rekulla luonto kasvaneen ja alkaa pikkuhiljaa pitämään puolensa tiron kanssa. 

Koirat tulee hyvin toimeen senkin jälkeen eikä traumoja ole jäänyt. Yhdessä ovat metsässäkin juosseet ilman yhteen ottoja. Vielä näyttää siltä että tiro on pitänyt kingin tittelin..

Nyt olen huolehtinut että vastaavaa ei pääse tapahtumaan enkä jätä niitä yksi kaksistaa niin että pääsevät remuamaan.