Huono onni jatkuu karhunmetsästyksessä

Karhunpyntiä on jatkunut nyt jo muutamia päiviä. Karhut on tuntuneet olevan hukassa eikäalkuun ole jälkiäkään löytynyt mitä lähteä selvittelemään.
Laskin päivällä vuoro päivin koiria vapaaseen hakuun jotta ainakin kunto kasvaisi vaikka nallea ei löytyisikään. Aamuisin tietty etittiin jälkiä teiltä lanauksilta sekä käveltiin metsässä etsien merkkejä nallesta.

Mukava oli huomata miten rekulla haku hommat sujui alkukaudesta ja huonosta kunnosta riippumatta, lähes aina vähintään kilometrin otti etäisyyttä tehden laajaa lenkkiä. Huomasin jotain olevan pielessä kun rekku ei sit seuraavana päivänä oikein irronnut eikä lähtenyt hakemaan vaikka edellispäivän rasitus oli ollut kevyttä.
Tätä jatkui muutamia päiviä ja rekku aina virkistyi päivän levon jälkeen ja meno taas maistui.
Sitten eräänä päivänä rekku oli taas irti eikä oikein irronnut edemmäs. Näin jopa hirven josta rekku meni ohi juosten väärälle puolelle polkua metsään. Tämä oli viimeinen pisara ja nyt koira lääkäriin.
Lääkäri ei loytänyt mitään muuta vikaa kuin et maha oli reksalla kipeä.
Kaikki kokeet otettiin, röngenkuvat ja vielä ultrattiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Maksa, munuais ja haima arvot normaalit.
Nyt on viikko oltu kotona ja rekun vointi on seilannut ylös alas. Ei syö juuri mitään eikä juo ollenkaan. Viikonloppuna käytiin tiputtamassa nestettä litra suoraan suoneen joka virkisti koiran.
Nyt rekku on leikkauksessa parasta aikaa ja saa nähdä mitä tapahtuu.. Ei uskalla edes arvailla.

Harmittaa sinällään tämä huono onni kun kaikki nämä sattuu aina karhun mehtuun aikaan, kuten viimeksi kun tiro löysi vapaasta hausta karhun niin korva oli tulehtunut niin haukkua ei tullut eikä muutenkaan viihtynyt kauaa äkäsen karhun luona.
Rekulta odotin tälle vuotta suuria tekoja ja tarkoitus oli käyttää poju kokeissa jotta oltaisiin pyritty erraushaukuihin ja laikojen sm kisoihin. Alkuun ajattelin tiron viemistä sm kisaan mutta pitää nyt miettiä käytänkö kokeissa lainkaan. Into koe hommiin on laantunut ja haluttaa enemmän olla karhumetillä kuin kisaamassa.

Positiivista on että tiro on osoittanut olevan edelleen huipppu hirvikoira. Kunto on nousemassa ja yksi täyden erän haukku on jo takana.
Nisu on vielä liian nuori hirvelle. Hajut kyllä kiinnostaa mutta ei uskalla vielä lähteä hirvelle. Yhden kerran kerran nisu on nähnyt hirven ja niin tuo hyökkäili kohti kovasti haukahellen muttei lähtenyt perään sen pidemmälle. Odotellaan kuukausi pari niin asian pitä olla toinen. Lisää kokemuksia ja mettäaikaa se nyt kaipaa.

Karhurintamalla tuntuu olevan kova kilpailu. Alue mitä seurattiin noin viikon ajan tuntui olevan muidenkin tiedossa. Löysimme jäljet eräänä aamuna jossa oli jo karhukoira käynyt tutkailemassa. Lähdin tiron kanssa selvittelemään löytyykö jälkeä syvemmältä metsästä ja kyllähän noin kilometrin päästä tiro tarttui jälkeen ja selvitteli sitä parisen tuntia. Kävin matkalla tarkistamassa tien ylityksellä ettei kyseessä ollut hirvi. Jossain vaiheessa se kuitenkin vaihtui hirveksi ja loppu on vrmasti kaikilla tiedossa. Hirvihaukkua loppupäivä.

Seuraavana aamuna oltiin hieman liian myöhään liikkeellä tai ainakin reitti olisis pitänyt lähteä kiertämään toiseen suuntaan sillä taas oli nalle mennyt tiellä ja toinen porukka oli kokoontumassa paikalla.
Karhu oli nuori yksilö mutta oli antanut haukuttaa hyvin paikallaan ja he ampuivat nallen.

Nyt odotellaan rekun tuomiota ja aletaan tiron ja nisun kanssa etsimään uusia nallukoita. Nisulle nyt vain mehtää ja hirven hajuja muttei nalleja..