Tiron 3V synttärien kunniaksi järjestettiin ns. "pitkä koe"

Olin jo pari viikkoa suunnitellut "pikän" hirvi kokeen järjestämistä kun viimeksi kisoissa tuli niin hyvä tulos. Jos joku ei tiedä mikä on pitkä koe niin se on samoilla säännöillä toimiva hirvi koe kuin kisoissakin, mutta kokeen voi järjestää mille päivälle tahansa kun hommaa tuomarit ja ilmoittaa ylituomarille edellisenä päivänä.

Luulis jo tähän ikään mennessä oppineen nukkumaan kunnolla, mutta niin siinä taas kävi, kuten aiemminkin etten saanut kunnon yö unia vaan jännitin kokeita..
Aamulla lähdettiin seiskan korvissa ja hain tuomarit kyytiin, puoli yhdeksän oli lupa päästää koira irti. Olimme hyvissä ajoin maastossa ja jouduimme odottelemaan puolituntia.
Kun aika koitti laskin koiran irti. Hirmu innolla se lähtikin metsään. Hyppäsin autoon juomaan kahvia ja odottelemaan mitä tapahtuu. Pukkasin vahingossa tööttiä ja ei menny montaa sekunttia kun koira juoksee häntä suorana takasin lähtöpaikalle ihmettelemään että mitäs täällä tööttäillään. No uudestaan antamaan suuntaa että tuonne vain. Menes hakee hirviä.
Pian huomasin että nyt ei ole ihan normi homaa kun etäisyyttä ei tahtonut kunnolla tulla puolta kilometriä hakulenkille. Pian into laantui muutenkin ja vauhti hidastui lenkeillä.
Kutsuttiin koira pois joka oli jo innossaan menossa takaisin autoon. Olipa ihme hommaa, mikähän tässä nyt mättää..
Vaihdettiin paikkaa ja uus yritys. Nyt jo huomasi koiran palatessa lenkiltä että ontui jalkaansa. Perhana se pari viikkoa vanha vamma ei ole vielä parantunut kunnolla?? Väliin näytti meno ihan normaalilta mutta väliin varoi toista etutassua.
Vaihdettiin vielä paikkaa ja ajattelin että laitetaan tulet ja hakekoot koira jos hakee ja lopetetaan siihen.
Saattein Vähän matkaa metsään ja seurasin tilannetta. Ei lähtenyt hakulenkille joten palattiin tulille. Paistettiin makkarat tiron maatessa vieressä. Koira alkoi hytistä kylmässä tuulessa joten ajattelin pästää sen takaisin autoon lämmittelemään. Ei meninannut viitsiä nousta maasta vaikka kuinka kutsuin ja lopulta kun kutsuin tuli kaveri korvat luimussa selvästi ontuen ja hyppäsi autoon. Annoin pari ukkopekkaa kaverille aloimme täyttää laput haun osalta.
Kun vein tuomarit ensimmäiseen osoitteeseen huomasin että jäähdytys nesteet lorisee maahan ihan urakalla. Olin huomannut vuodon jo aiemminkin mutta se oli ollut niin pientä etten ollut kiirehtinyt syylärin vaihdon kanssa. Nyt se o pakko ja pian jos meinaa liikkua autolla jatkossakin.
Kotiin päästyäni annoin tiron synttärilahjan, vasan pään sille kopin katolle jota saa jyrsiä.

Sellainen oli tiron syntymä päivä. Ei mennyt mikään oikein putkeen, eikä vanha sanonta "ei kahta ilman kolmatta" pitänyt tällä kertaa paikkaansa.

Nyt katsotaan rauhassa että jalka kuntoutuu ennen seuraavaa reissua, se voi olla vasta ensi syksynä. Vain aika näyttää.

Vahinko lähellä!

Aloin päivittämään tutkapantaan uutta ohjelmaa kun huomasin pannan kärsineen haukkukisoissa.
Pannassa naarmuja niin modulissa kuin patterikotelossa. Kotelo on kohtuu kovaa materiaalia ja silti siihen oli selvät naarmut tulleet. Aikani ihmeteltyäni mistä noi on voinut tulla huomasin patterikotelon takaa pannan tunnelin ratkenneen molemmista päistä hieman. Panta on siis ollut jossain kiinni ja koira on voimalla saanut itsensä irroitettua. Onneksi pääsi irti ja panta pysyi ehjänä.
Tämä on tapahtunut erän jälkeen kun koira jäi metsään. Tiro on ilmeisesti tuon tapahtuman jälkeen jättänyt hirvet ja tullut viimeisimpään paikkaan mistä annoin karkon.
Tiro ontuu toista etujalkaa joten pientä vauriota kärsi myös koira.

Hirv1 88pist Kajaanissa Esan haukuista!

Käytiin vuoden tauon jälkeen kokeissa tiron kanssa ja hienostihan se meni.
Ihan alkuun pitää kiittää tuomareita jotka oli todella mahtavia tyyppejä ja tykkäsivät harrastuksesta vilpittömästi. Maasto opas vaikka olikin alkuun vähän hukassa, oli myös tehnyt läksynsä ja osasi kertoa minkälaista hirveä on liikkeelä missäkin suunnassa ja antoi minun sitten valita minne mennään. Todella hienoa vihkiytymistä asiaan! Iso kiitos tuomareille ja maasto oppaalle.
Valitsin tietysti alueen jossa vasaporukka oli edellis iltana liikkunut.
Hirvet löytyi pian ja ensimmäiseltä hakulenkiltä. Ampumatilaisuudet saatiin helposti, mutta karkkomatkaa ei sitten millään. Ihan erän lopussa vielä juoksin haulikko hollille hirvistä ja mesosin ku heikko pää niin saatiin vielä kilomeri lisää vaikka vajaaksi se kuitenkin jäi. Tiro jäi tapansa mukaan metsään eikä tullut yhteyden otolle, joten niistä pisteet jäi vähiin.
Hirv1 lähdettiin tavoittelemaan ja se tuli komiasti. Täytyy olla siis tyytyväinen!
Tirolla on nyt toinen etujalka kipee ja pitää toivoa että paranee mahdollisimman pian, jotta päästään kokeilemaan ns. pitkää koetta. Tassussa ei näy mitään vaurioita joten on varmaan nyrjähtänyt..
Oltiin kisan neljäs noilla pisteillä!
Nyt on pikku totin paikka!

Vanhoilta jäljiltä haukku!

Sunnuntaina suunnattiin samoille seuduille järven taakse kuten niin monta kertaa ennenkin. Ajettiin perivaaran taakse tien päähän jossa ainakin metsälintuja näytti olevan mukavasti.
Rekku taas ekana metsään. Rekku haki lähi alueita eikä oikein lähtenyt irtaantumaan pimeässä kunnon lenkeille mitäö joskus on siltäkin nähty joten kävin hissuksiin kaverina kävelemässä pari sataa metriä. Pian tultiin siihen tulokseen että ihan lähistöllä ei riistaa ole vaan ehkä kauempana.
Vaihdettiin koirat ja odotin että nyt alkaa tapahtumaan niin mitä sitä tyhjää. Niinkin varma kuin tiro on tänä vuonna ollut niin nyt ei lähtenyt 150m edemmäs vaan tuli aina takaisin. Oliko edellinen reissu käynyt niin voimille vai mikä oli. Ei tiroa kyllä ole ennen tarvinut kopista asti hakea jahtiin kuten tänä aamuna.
Taisi väsy tosissaan painaa.
Otin koiran kyytiin ja noustiin teerivaaraan. Päästin koiran irti ja ohjasin kohti näätävaaraa. Yllätys oli suuri kun koira otti ja lähtikin etenemään. Kävin tarkistamassa tilanteen ja sieltä löytyi oikein sulanut hirven jälki jonka olisin ulkonäön perusteella tuominnut vanhaksi. Jokatapauksessa koira hyväksyi jäljen ja lähti hakemaan.

Koira nousi näätävaaran päälle hakkuun laitaan ja sieltä kohti piilolanpaloa. Siellä oli myös iso hakkuu jonka keskellä pikku tupas metsää. Sieltä tiro löysi jotain joka vaikutti ensi porolta liikkeiden perusteella.
Tiro tuli vauhdilla alas kohti teervaaraa vanhaa varsienpohjaa ja haukkui samalla harvakseltaan. Nyt ei oo kyllä kaikki niinku normaalisti, tiro ei koskaan ole haukkunut vauhdista ja varmasti on poro kun tulee tien pohjaa pitkin. Samalla kuitenkin mietin edellis päivän tapahtumia jolloin porot ei ollut kiinnostaneet yhtään. Eikä ne ole kyllä kiinnostaneet edellis vuonnakaan alkukauden jälkeen.
Lähdettiin katsomaan ensi töiksene jäljet teerivaaran tien haarasta kun tiro oli jo siellä ehtinyt käydä kääntymässä ja suuntasi takaisin pohjoiseen päin.
Hirvi se kuitenkin oli! Turhaan sitä epäilee koiraa, on se tullut monta kertaa todettua. Haukkua silti ihmettelin, mutta nyt oli jo kiire ajaa eteen sillä tuollaiset juoksu hirvet yleensä menee ii-joesta yli tai taivalkoskelle joten päätettiin ajaa eteen passiin koittaa kaatoa sillä tavalla.
Juuri ja juuri ehdittiin ja matkaa oli enää n.150m haukkuun joka lähestyi noin 5kmh meitä.Sen verran auton äänet häiritsi että vaihtoi hieman suuntaa mutta meni suoraan hakkuulle jossa nuorta taimikkoa. Eilinen hirvi ei varmasti oilisi tullut tuosta enää näkösälle vaan tämä oli nuori sonni joka ei vielä tajunnut millaisessa vaarassa oli.
Isä pääsi ampumaan hakkuulle hirveä reiluun sataan metriin. Hirvi jatkoi osuman jälkeen matkaa noin 200m ja lähdin perään isän jäädessä tekemään ilmoitusta kaadosta.
Oli kohtalaisen ruman näköistä menojälkeä kun osuma oli keuhkolla. Verta oli joka puolella ja paikka johon hirvi lopulta kaatui oli sen näköinen kuin olisi enemmänkin teurastettu elukoita.
Viikonloppu oli kohtuu haastava ja vielä jäi pari hirveä metsään. Haukkuja oli muillakin mutta kaadot oli tiukassa.

Tulevana viikonloppuna joko haukkukokeisiin tai metsälle, onni ratkaisee tämän sillä ollaan varapaikalla tällä hetkellä.

Jouksu hirviä

Lauantai aamu ja jälleen metsään. Odotimme tämän olevan jo viimeinen jahti viikonloppu kun oli enää 3 aikasen lupaa jäljellä ja hirviä kuitenkin tuntui olevan.
Ajeltiin tuohilehdosta alaspäin ja päästettiin rekku irti. Rekku lähti tyypillisille lenkeille. Olin laittanut pari vilkkuvaa valoa tutkapantaan helpottamaan koiran havaitsemista teillä ja metsässä ampumatilannetta hakiessa. Mietittiin et kuinka tuo häiritsee koiraa tai riistaa kun kohtuu kirkkaasti sininen valo vilkutteli.
Rekun menoa se ei haitannut. Harmiksi ensimmäiset vainut olivat poro vainuja jotka rekku tavoitti noin 700m päästä meistä ja ajoi niitä pari kilometriä jonne sit jätti ne.
Vaihdettiin koiraa ja noustiin lähemmäs tuohilehtoa. Tiro lähti metsään ensi tien suuntaisesti ja alas kohti järveä. Pian ylitti tien ja meni määrätietoisesti parin kilometrin matkan partasen vaaran alle. Tuolla kyseisellä paikalla oli yksi meidän koiraporukoista ja pian soittikin että koira on täällä ja hänellä koira vähän edempänä metsässä. Tiro odotteli tuolla meitä kun haettiin pois. Kiinni ei ollut antautunut vieraalle miehelle, mutta ei se kyllä oo sitä ennenkään tehnyt..
Noustiin ylös anttilan tielle ja ajettiin näätävaaran päälle josta ajattelin yllyttää koiraa alas järveä kohti. Siinä pitäs olla lääniä häiritsemättä alempana olevaa porukkaa.
Tiro ei kuitenkaan edennyt kuin muutaman sata metriä ja lähti kaartamaan vasemmalle ja tielle. Pillitin koiran takas ja ohjasin eri kohdasta samaan paikkaan. Sama homma. Ihmettelin jo että mikä hitto tässä nyt maksaa ja koitin pillittää takas mutta ei se enää tullut. Lähdimme autolla ajamaan perään ja huomasin tien varressa poroja. Ajattelin että noitako se vainustelee, mutta tiro oli jo mennyt ohi niistä noin 30-50m etäisyydeltä joten  jokin muu nyt vetää koiraa.
Tiro meni tien yli samalle alueelle josta viikko takaperin löydettin vasa. Alue on iso ilman teitä ja takana pitäjän raja jonka ylitettyään on vaikea tavoittaa koiraa.
Tiro eteni reiluun kilometriin tiestä ja pian vauhti kohosi ja haukku alkoi. Hirveä se perhana jälesti vaikka me ei jälkiä tien ylityksessä huomattu. Liikaa oli poron jälkiä sotkemassa.
Ajoimme honkavaaraan vastaan kun liike kävi sinne päin mutta hirvi ei tullut hakkuulle vaan kääntyi 200m päässä tiestä kohti Taivalkoskea ja peli oli pelattu.
Aikansa haukuttuaan hirvi asteli kisosjoen yli jonka rantaan koira jäi haukkumaan. Hain tiron pois ja lähdimme vielä rekkua käyttämään ilman tulosta.
Oli mukava huomata että tirolla hauku on parantunut viime syksystä ja koko syksyn ajan. Nyt haukku seisontahaukussa on lähes poikkeuksetta yli 70haukkua minuutissa ja useasti yli 90 haukkua minuutissa. Nyt tuli uusi haukku ennätyskin 103 kertaa minuutissa.

Parempi sunnuntai

Lauantai iltana alkoi sataa lunta ja sitä sadetta riitti sitten koko sunnuntaiksi.
Lähdettiin sunnuntai aamuna aikaseen liikkeellee toiveissa jos vaikka jälkiä löytys ja päästäs rekkua koulimaan jäljille.
Lunta oli kertynyt sen verran että piti auto pysäköidä mielummin ala mäkeen kuin ylämäkeen. Muuten liikkeelle lähtö ei ilman taiteiluja onnistunut. Ikävä tuli maasturia...
Löydettiin parit jäljet joista toiset näytti tuoreemmilta vaikka niidenkin päällä oli varmaan 10cm lumi kerros.
Päästin rekun irti ja oikeaan suuntaan se lähti, mutta ongelmia oli pysyä jäljellä. Jouduin itse lähtemään avuksi.
noin 700m lenkin jälkeen jäljet menivät toistamiseen tien yli. Tällä välin rekku oli hävinnyt omille teilleen ja seikkaili jossain 6-700m päässä metsässä. Soitin isälle että lähtee vielä ajelemaan teitä jos löytyisi tuoreempia jälkiä. Rekku palasi metsästä mutta harhautui väärälle tielle, samalle josta olimme lähteneet metsään. Koira paineli laukkaa koko tien päähän saakka pillistä välittämättä, ilmeisesti ei kuullut sitä yli 600m päähän kun lumi oli tullut puihin. Rekku teki varmaan 4km turhan lenkin tiellä kunnes palasi lähemmäs jolloin kuuli jo pillin ja tuli luokseni. Palasimme jäljelle ja lähdimme etenemään. Rekku meni noin 200m edellä ja etenin mukana aina kun kuira tuli luokseni. Jälki jatkui vain eteen päin ilman merkkejä pysähtymisistä tai muustakaan ja ajattelin että on tainnut mennä suoraan Taivalkoskelle kun rajakin oli n. 3km päässä. Etenin vielä hetken ja rekku oli jo n. 600m tiestä kun luovutin ja päätin palata takaisin.
Pentu oli jo juossut kohtalaisesti joten päätettiin palata tien päähän jossa rekkukin kävi kääntymässä kun muita tuoreita jälkiä ei löytynyt.
Nyt oli tiron vuoro lähteä kokeilemaan niitä huonompia jälkiä jotka pimeässä löydettiin. Noin 200m jälki kiinnosti ja sit palas takaisin. Ilmeisesti ei haissut lainkaan. Tiro lähti toiselle puolelle ja eteni määrätietoisesti noin kilometrin kunnes kääntyi ja eteni joen rantaan jossa sahasi heteken aikaa edes takas jo vosahteli muutaman kerran. Ilmeisesti hirvi oli yöllä mennyt tuosta yli. Tiro tuli pois jolloin siirryttiin vajaa kilometri ja kokeiltiin uudestaan. 700m lenkki tyhjää ja takaisin. Silloin päätettiin koittaa tirolle rekun ajamaa jälkeä.
Olin rekun kanssa sotkenut jäljen sen verran että piti käydä 100m saattelemassa ennen kuin tiro lähti ja sai vainun jäljestä. Arvelin tiron menevän rajan yli viimeistään jos hirvi löytyy, mutta ei meillä ollut muutakaan nyt mielessä. Noin kilometrin päässä tiron vauhti kiihtyi ja haukku alkoi. Vauhti hidastui jälleen ja alkoi edetä siirtyvänä haukkuna yllätyksekseni kohti tieto jolla oltiin. Meille tuli kiire siirtyä kun haukku liikkui noin 1km meistä sivuun. Ajoin 300m lähemmäs josta jalkaannuttiin ja isä lähti juoksemaan haukun suuntaan.
Lumiolosuhteet oli tehdä tepposet sillä isä lähestyi haukkua jo liiankin lähelle ja liian lujaa. Haukku oli pysähtynyt hakkuun laitaan 15m päähän tiestä. Haukku pysyi siinä paikallaan koko lähestymisemme ajan. Isä  siirtyi metsän puolelle ja pian petra naukasi noin 50m päästä haukkua. Näin että hän lähti heti kävelemään kohti kaatoa, joten oletin homman menneen putkeen. Hain auton ja aloimme valmistautuu suolistus hommiin, mutta ensin piti pentua käyttää kaadolla. Soitettiin toinen koira porukka paikalle jotka myös käytti kokematonta koiraa kaadolla. Rekku ja harmaa oli yhtä aikaa siinä ja näytti että leikiksi menee ennemmin kuin nahisteluksi. Rekku on kyllä niin lupsakka luonteinen etten muuta odottanutkaan.
Kävimme vielä yhden paikan tarkistaa mutta olosuhteista johtuen ei oiken päästy mihin ajateltiin joten sekin jäi rekun juoksuttamiseksi ilman hirvikontaktia.

Homma onnistui lopulta liiankin helposti, mutta säästyipä koiran tassut jotka onneksi kestivät viime viikon vammoista huolimatta ja se oli tiron 10. Hirvi.

Hirvet hukassa

Aamulla herättiin hienoseen pettymykseen kun lumet olivat sulaneet pois lähes kaikki.
Ajettiin tuttuun palopahkaan odotukset korkealla, mutta toisin kävi. Tiro otti löysi yölliset jäljet joita seurasi melkein koivukankaalle asti mutta heitti sit homman kesken ja palasi takaisin. Jäljet olivat sen verran vanhat että niiden seuraaminen ei nyt hyödyttänyt.
Tiro kävi vielä palopahkan kiertää ja lähi alueet mutta tuloksetta.
Käytiin vielä pari paikkaa ja tiro haki kyllä hyvin mutta tuoretta hajua ei löytynyt.
Kuvassa punainen viva ei meinaa haukua vaan haukun tunnistin on hieman liian herkällä.