maanantai 12. marraskuuta 2012

Vanhoilta jäljiltä haukku!

Sunnuntaina suunnattiin samoille seuduille järven taakse kuten niin monta kertaa ennenkin. Ajettiin perivaaran taakse tien päähän jossa ainakin metsälintuja näytti olevan mukavasti.
Rekku taas ekana metsään. Rekku haki lähi alueita eikä oikein lähtenyt irtaantumaan pimeässä kunnon lenkeille mitäö joskus on siltäkin nähty joten kävin hissuksiin kaverina kävelemässä pari sataa metriä. Pian tultiin siihen tulokseen että ihan lähistöllä ei riistaa ole vaan ehkä kauempana.
Vaihdettiin koirat ja odotin että nyt alkaa tapahtumaan niin mitä sitä tyhjää. Niinkin varma kuin tiro on tänä vuonna ollut niin nyt ei lähtenyt 150m edemmäs vaan tuli aina takaisin. Oliko edellinen reissu käynyt niin voimille vai mikä oli. Ei tiroa kyllä ole ennen tarvinut kopista asti hakea jahtiin kuten tänä aamuna.
Taisi väsy tosissaan painaa.
Otin koiran kyytiin ja noustiin teerivaaraan. Päästin koiran irti ja ohjasin kohti näätävaaraa. Yllätys oli suuri kun koira otti ja lähtikin etenemään. Kävin tarkistamassa tilanteen ja sieltä löytyi oikein sulanut hirven jälki jonka olisin ulkonäön perusteella tuominnut vanhaksi. Jokatapauksessa koira hyväksyi jäljen ja lähti hakemaan.



Koira nousi näätävaaran päälle hakkuun laitaan ja sieltä kohti piilolanpaloa. Siellä oli myös iso hakkuu jonka keskellä pikku tupas metsää. Sieltä tiro löysi jotain joka vaikutti ensi porolta liikkeiden perusteella.
Tiro tuli vauhdilla alas kohti teervaaraa vanhaa varsienpohjaa ja haukkui samalla harvakseltaan. Nyt ei oo kyllä kaikki niinku normaalisti, tiro ei koskaan ole haukkunut vauhdista ja varmasti on poro kun tulee tien pohjaa pitkin. Samalla kuitenkin mietin edellis päivän tapahtumia jolloin porot ei ollut kiinnostaneet yhtään. Eikä ne ole kyllä kiinnostaneet edellis vuonnakaan alkukauden jälkeen.
Lähdettiin katsomaan ensi töiksene jäljet teerivaaran tien haarasta kun tiro oli jo siellä ehtinyt käydä kääntymässä ja suuntasi takaisin pohjoiseen päin.
Hirvi se kuitenkin oli! Turhaan sitä epäilee koiraa, on se tullut monta kertaa todettua. Haukkua silti ihmettelin, mutta nyt oli jo kiire ajaa eteen sillä tuollaiset juoksu hirvet yleensä menee ii-joesta yli tai taivalkoskelle joten päätettiin ajaa eteen passiin koittaa kaatoa sillä tavalla.
Juuri ja juuri ehdittiin ja matkaa oli enää n.150m haukkuun joka lähestyi noin 5kmh meitä.Sen verran auton äänet häiritsi että vaihtoi hieman suuntaa mutta meni suoraan hakkuulle jossa nuorta taimikkoa. Eilinen hirvi ei varmasti oilisi tullut tuosta enää näkösälle vaan tämä oli nuori sonni joka ei vielä tajunnut millaisessa vaarassa oli.
Isä pääsi ampumaan hakkuulle hirveä reiluun sataan metriin. Hirvi jatkoi osuman jälkeen matkaa noin 200m ja lähdin perään isän jäädessä tekemään ilmoitusta kaadosta.
Oli kohtalaisen ruman näköistä menojälkeä kun osuma oli keuhkolla. Verta oli joka puolella ja paikka johon hirvi lopulta kaatui oli sen näköinen kuin olisi enemmänkin teurastettu elukoita.
Viikonloppu oli kohtuu haastava ja vielä jäi pari hirveä metsään. Haukkuja oli muillakin mutta kaadot oli tiukassa.



Tulevana viikonloppuna joko haukkukokeisiin tai metsälle, onni ratkaisee tämän sillä ollaan varapaikalla tällä hetkellä.

Ei kommentteja: