Parempi sunnuntai

Lauantai iltana alkoi sataa lunta ja sitä sadetta riitti sitten koko sunnuntaiksi.
Lähdettiin sunnuntai aamuna aikaseen liikkeellee toiveissa jos vaikka jälkiä löytys ja päästäs rekkua koulimaan jäljille.
Lunta oli kertynyt sen verran että piti auto pysäköidä mielummin ala mäkeen kuin ylämäkeen. Muuten liikkeelle lähtö ei ilman taiteiluja onnistunut. Ikävä tuli maasturia...
Löydettiin parit jäljet joista toiset näytti tuoreemmilta vaikka niidenkin päällä oli varmaan 10cm lumi kerros.
Päästin rekun irti ja oikeaan suuntaan se lähti, mutta ongelmia oli pysyä jäljellä. Jouduin itse lähtemään avuksi.
noin 700m lenkin jälkeen jäljet menivät toistamiseen tien yli. Tällä välin rekku oli hävinnyt omille teilleen ja seikkaili jossain 6-700m päässä metsässä. Soitin isälle että lähtee vielä ajelemaan teitä jos löytyisi tuoreempia jälkiä. Rekku palasi metsästä mutta harhautui väärälle tielle, samalle josta olimme lähteneet metsään. Koira paineli laukkaa koko tien päähän saakka pillistä välittämättä, ilmeisesti ei kuullut sitä yli 600m päähän kun lumi oli tullut puihin. Rekku teki varmaan 4km turhan lenkin tiellä kunnes palasi lähemmäs jolloin kuuli jo pillin ja tuli luokseni. Palasimme jäljelle ja lähdimme etenemään. Rekku meni noin 200m edellä ja etenin mukana aina kun kuira tuli luokseni. Jälki jatkui vain eteen päin ilman merkkejä pysähtymisistä tai muustakaan ja ajattelin että on tainnut mennä suoraan Taivalkoskelle kun rajakin oli n. 3km päässä. Etenin vielä hetken ja rekku oli jo n. 600m tiestä kun luovutin ja päätin palata takaisin.
Pentu oli jo juossut kohtalaisesti joten päätettiin palata tien päähän jossa rekkukin kävi kääntymässä kun muita tuoreita jälkiä ei löytynyt.
Nyt oli tiron vuoro lähteä kokeilemaan niitä huonompia jälkiä jotka pimeässä löydettiin. Noin 200m jälki kiinnosti ja sit palas takaisin. Ilmeisesti ei haissut lainkaan. Tiro lähti toiselle puolelle ja eteni määrätietoisesti noin kilometrin kunnes kääntyi ja eteni joen rantaan jossa sahasi heteken aikaa edes takas jo vosahteli muutaman kerran. Ilmeisesti hirvi oli yöllä mennyt tuosta yli. Tiro tuli pois jolloin siirryttiin vajaa kilometri ja kokeiltiin uudestaan. 700m lenkki tyhjää ja takaisin. Silloin päätettiin koittaa tirolle rekun ajamaa jälkeä.
Olin rekun kanssa sotkenut jäljen sen verran että piti käydä 100m saattelemassa ennen kuin tiro lähti ja sai vainun jäljestä. Arvelin tiron menevän rajan yli viimeistään jos hirvi löytyy, mutta ei meillä ollut muutakaan nyt mielessä. Noin kilometrin päässä tiron vauhti kiihtyi ja haukku alkoi. Vauhti hidastui jälleen ja alkoi edetä siirtyvänä haukkuna yllätyksekseni kohti tieto jolla oltiin. Meille tuli kiire siirtyä kun haukku liikkui noin 1km meistä sivuun. Ajoin 300m lähemmäs josta jalkaannuttiin ja isä lähti juoksemaan haukun suuntaan.
Lumiolosuhteet oli tehdä tepposet sillä isä lähestyi haukkua jo liiankin lähelle ja liian lujaa. Haukku oli pysähtynyt hakkuun laitaan 15m päähän tiestä. Haukku pysyi siinä paikallaan koko lähestymisemme ajan. Isä  siirtyi metsän puolelle ja pian petra naukasi noin 50m päästä haukkua. Näin että hän lähti heti kävelemään kohti kaatoa, joten oletin homman menneen putkeen. Hain auton ja aloimme valmistautuu suolistus hommiin, mutta ensin piti pentua käyttää kaadolla. Soitettiin toinen koira porukka paikalle jotka myös käytti kokematonta koiraa kaadolla. Rekku ja harmaa oli yhtä aikaa siinä ja näytti että leikiksi menee ennemmin kuin nahisteluksi. Rekku on kyllä niin lupsakka luonteinen etten muuta odottanutkaan.
Kävimme vielä yhden paikan tarkistaa mutta olosuhteista johtuen ei oiken päästy mihin ajateltiin joten sekin jäi rekun juoksuttamiseksi ilman hirvikontaktia.

Homma onnistui lopulta liiankin helposti, mutta säästyipä koiran tassut jotka onneksi kestivät viime viikon vammoista huolimatta ja se oli tiron 10. Hirvi.