Tiron 3V synttärien kunniaksi järjestettiin ns. "pitkä koe"

Olin jo pari viikkoa suunnitellut "pikän" hirvi kokeen järjestämistä kun viimeksi kisoissa tuli niin hyvä tulos. Jos joku ei tiedä mikä on pitkä koe niin se on samoilla säännöillä toimiva hirvi koe kuin kisoissakin, mutta kokeen voi järjestää mille päivälle tahansa kun hommaa tuomarit ja ilmoittaa ylituomarille edellisenä päivänä.

Luulis jo tähän ikään mennessä oppineen nukkumaan kunnolla, mutta niin siinä taas kävi, kuten aiemminkin etten saanut kunnon yö unia vaan jännitin kokeita..
Aamulla lähdettiin seiskan korvissa ja hain tuomarit kyytiin, puoli yhdeksän oli lupa päästää koira irti. Olimme hyvissä ajoin maastossa ja jouduimme odottelemaan puolituntia.
Kun aika koitti laskin koiran irti. Hirmu innolla se lähtikin metsään. Hyppäsin autoon juomaan kahvia ja odottelemaan mitä tapahtuu. Pukkasin vahingossa tööttiä ja ei menny montaa sekunttia kun koira juoksee häntä suorana takasin lähtöpaikalle ihmettelemään että mitäs täällä tööttäillään. No uudestaan antamaan suuntaa että tuonne vain. Menes hakee hirviä.
Pian huomasin että nyt ei ole ihan normi homaa kun etäisyyttä ei tahtonut kunnolla tulla puolta kilometriä hakulenkille. Pian into laantui muutenkin ja vauhti hidastui lenkeillä.
Kutsuttiin koira pois joka oli jo innossaan menossa takaisin autoon. Olipa ihme hommaa, mikähän tässä nyt mättää..
Vaihdettiin paikkaa ja uus yritys. Nyt jo huomasi koiran palatessa lenkiltä että ontui jalkaansa. Perhana se pari viikkoa vanha vamma ei ole vielä parantunut kunnolla?? Väliin näytti meno ihan normaalilta mutta väliin varoi toista etutassua.
Vaihdettiin vielä paikkaa ja ajattelin että laitetaan tulet ja hakekoot koira jos hakee ja lopetetaan siihen.
Saattein Vähän matkaa metsään ja seurasin tilannetta. Ei lähtenyt hakulenkille joten palattiin tulille. Paistettiin makkarat tiron maatessa vieressä. Koira alkoi hytistä kylmässä tuulessa joten ajattelin pästää sen takaisin autoon lämmittelemään. Ei meninannut viitsiä nousta maasta vaikka kuinka kutsuin ja lopulta kun kutsuin tuli kaveri korvat luimussa selvästi ontuen ja hyppäsi autoon. Annoin pari ukkopekkaa kaverille aloimme täyttää laput haun osalta.
Kun vein tuomarit ensimmäiseen osoitteeseen huomasin että jäähdytys nesteet lorisee maahan ihan urakalla. Olin huomannut vuodon jo aiemminkin mutta se oli ollut niin pientä etten ollut kiirehtinyt syylärin vaihdon kanssa. Nyt se o pakko ja pian jos meinaa liikkua autolla jatkossakin.
Kotiin päästyäni annoin tiron synttärilahjan, vasan pään sille kopin katolle jota saa jyrsiä.

Sellainen oli tiron syntymä päivä. Ei mennyt mikään oikein putkeen, eikä vanha sanonta "ei kahta ilman kolmatta" pitänyt tällä kertaa paikkaansa.

Nyt katsotaan rauhassa että jalka kuntoutuu ennen seuraavaa reissua, se voi olla vasta ensi syksynä. Vain aika näyttää.