Haastava mutta mukava viikonloppu takana

Lauantai aamuna lähdettiin liikkeelle pikkusen liian myöhään kun tuntui että joka paikassa oli jo koiria liikkeellä. Pakkasta oli toista kymmentä astetta eikä lunta muuta kuin ohuesti paikka paikoin.
Lopulta mentiin välikankaalle kun muut oli poistuneet lähialueilta ja aloimme tulia virittelemään. Laskettiin tiro hakemaan samalla. Makkarapakettia aukastessa alkoi haukku vajaan 400m päässä. Haukku pysyi alueella hissukseen liikkuen muutaman sada metrin rinkiä. Paistettiin makkarat ja keitettiin kahvit samalla kun suuniteltiin lähestymis taktiikkaa.
Isä lähti lähestymään lyhemmän kautta ja itse kiersin talvitien pohjia kilometrin verran taakse. Hirvet lähestyi minua ja suunnittelemaani ampuma sektoria samalla kun itse lähestyin paikkaa johon suunnittelin passia. Lopulta kun pääsin alueelle oli hirvet lähellä noin 40m päässä enkä päässyt näkemään muuta kuin tiron valkean hännän. Muutaman minuutin päästä porukka otti rajun karkon väistäen isän joka ei myöskään päässyt näkemään hirviä. Kävin tarkistaa haukku paikan ja löysin lehmän ja vasan jäljet.
Hirvet juoksi reilun kilometrin sähkölinjoille josta siirtyivät metsän puolelle. Otettiin uusi yritys ja isä jäi tielle passiin kun itse kiersin linjoille ja lähdin lähestymään hirviä. Etäisyyttä oli enää 90-80m kun kuulin rytinää ja ajattelin hirvien karkkoavan. Juoksin äkkiä linjalle varmistaen etteivät pääsisi Taivalkosken puolelle. Hirvet karkkosi suoraan kohti isää mutta ilmeisesti tuuli teki tepposet ja lehmä haistoi riittävän ajoissa miehen ja suunta vaihtui rajusti. Matka jatkui suoraan pitäjän rajan yli jonne haukku jäi loppu päiväksi eikä tullut ennen pimeää  takaisin. Yritimme vielä käydä rajan tuolla puolen kutsuu koiraa mutta ei sitä sieltä saatu pois.
Lähdimme kotiin syömään ja odottelemaan tilanteen kehittymistä.
Pimeän tultua hirvet oli taas luvallisilla alueilla ja tiro lopetti haukun. Tiro oli hirvillä vielä reilun tunnin mutta lähti sit tulemaan tielle mistä se oli löysätty irti.
Kävin noutaa koiran kotiin. Matka mittariin oli kertynyt 51,7km joss kuitenkin mukana autolla ajoa ehkä 5-10km. Antura oli haljennut etutassusta ja tietää nyt lepoa kaverille.

Sunnuntaina löhdettiin rekun kanssa liikkeelle samalle alueelle.
Oli kyllä mukava seurata pennun toimia kun lähti pimeään metsään ja teki heti puolen kilometrin päähän ulottuvan lenkin. Toisella lenkillä rekku poikkesi eri suuntaan ja teki hakua kohtuu laajasti. Rekun haku vauhti on sen verran kovaa että välillä luulin hirvien löytyneen mutta kun kävin tarkistamassa tilanteen oli rekku juoksennellut paikalla yksin.
Pian rekku otti suunnan luoteeseen ja vaikutti että jonkin jäljillä se on mutta huono uutinen oli se että pitäjän raja ja iijoki tulee pian vastaan. 2km päässä vauhti kiihtyi hetkeksi ja haukku alkoi. Välittömästi vauhti kiihtyi 33kmh ja samaa menoa jatkui muutaman kilometrin taivalkosken puolella. Pian rekun kunto kuitenkin loppui ja koira lähti takaisin omia jälkiä. Vihellettiin koira takaisin oikoreittiä jotta ei tarvi kiertää niin kaukaa. 1,6km päästä suunta muuttui ja rekku tuli suoraan luoksemme.
Rekun tassu oli myös auki joten homma loppui siltä päivää.
Toivottavasti viikon päästä tassut jo kestää taas juosta ja lunta pitäs saada.

Videopätkää lauantain kaadosta

Rekkun kanssa metsällä.

Sunnuntaina lähdettiin vuorostaan rekun kanssa jahtiin. Ajeltiin suunniteltuun paikkaan aamu hämärässä ja laskettiin koira ulos.
Aikansa kun rekku oli tien päästä maastossa pyörinyt lähdettiin ajamaan autolla hitaasti takaisin päin koira irti. Rekku juoksi edellä ja parin sadan metrin päässä missä koira ei vielä ollut käynytkään rekku meni metsän puolelle ja teki hakulenkkiä. Lenkit ulottui reiluun kahteen sataan metriin tiestä ja koira kävi molemmilla puolin tietä. Lenkit oli sille kankaalle sopivan mittaisia ja koko taimikko tuli käytyä läpi kunnes seuraavalla lenkillä löytyi hirvi. Hirvi lähti heti vauhdilla pakenemaan ison ojan yli joka kohisi koskena veden paljoudesta.
Rekku meni perässä ja pääsi väliin haukkumaankin. Hirvi meni tiheään taimikkoon jonne koira lopulta jätti leikin kesken ja palasi takaisin omia jälkiä.
Katsoin matkamittaria up.sta ja rekun aamulenkille kerttyi mittaa nopeassa tahdissa vajaat 12km.
Täytyy olla tyytyväinen rekun otteisiin vaikkei kaatoa tullutkaan. Mielestäni hyvin hakee ikäisekseen ja intoa piisaa enemmän kuin kuntoa.
Tästä on hyvä jatkaa, toiveissa olisi vielä toinen kaato rekulle tälle syksyä.

Tirolle 9. kaato.

Aamulla lähdettiin juuri ennen valkenemista metsälle ja niinhän siinä kävi ettei päästy sinne minne aiottiin vaan oltiin vasta kolmas yrittäjä. Palattiin hieman takaisin päin alueelle joka on hirvien kulkureittejä.
Laskettiin tiro irti ja toisella hakulenkillä 700m päässä alkoi haukku.
Odoteltiin ja sovittiin että minä lähden kokeilemaan haukulle. Maa oli jäässä ja maasto tiheää. Aikani hiippailtuani pääsin näkö etäisyydelle ja näim lehmän ja vasan mutta enampunut kun pari lähti heti liikkeelle ja olisin joutunut takapuoleen ampumaan.
Vielä pari kertaa kokeilin saada ampumatilaisuutta mutta ei onnistunut joten palasin autolle pitämään taukoa.
Kahvin ja parin leivän jälkeen tarkasteltiin tilannetta uudelleen. Todettiin että porukka hivuttautuu hitaasti takaisin lähtöpaikkaansa. Lähdin uudestaan kokeilemaan nyt sellaisella taktiikalla että jäisin odottamaan että porukka tulisi syliini sopivaan paikkaan.
Jouduin kuitenkon hiipimään taas turhankin lähelle mutta jäin odottamaan jos ne tulisi itse näkyviin pusikosta. Pian lehmä ja vasa juoksikin valitsemani ampumasektorini läpi mutta ne meni niin hankalasti kynnöksen pohjalla ettei vasaa saattanut ampua. Tiro juoksi perässä. Kun jo ajattelin et ei tämä onnistunut vieläkään tuli sonni kaksi piikkiä puolellaan perässä. Se oli sen verran korkea eläon että päätin ampua. Sonni putosi paikoilleen. Tiro työskenteli edelleen vasan ja lehmän kanssa eikä noteerannut ampumista.
Emme saaneet näistä vasaa eräksi kuten suuniteltiin vaan pari painui ii-joen yli lopulta ja homma loppui siihen.
Hyvä päivä ja huomenna junioria juoksuttamaan.

Vauhkoja hirviä!

Viikonloppu jälleen takana ja paluu arkeen. Karhujahtiin silti tekee jo mieli.

Viikonloppu meni pentua kouluttaessa. Aamulla aina päästettiin hämärissä pentu ensimmäisenä metsään. Nyt ei sattunut maastoon hirviä joita olis saanut haukkua, mutta kyllä rekulla on liike ja kunto parantunut mukavasti. Rekku tekee normaalisti noin 200-400m lenkkiä kun maastossa ei ole hajuja. Lintujen perään rekku ei enää niin hötkyile mutta jänikset sitä vielä kovasti kiinnostaa.
Homma jatkuu samalla tavalla tulevinakin viikonloppuina, harjoitellaan hakua ja toivotaan hirvikontakteja.

Tiro pääsi rekun jälkeen myös toteuttamaan luontoaan ja täytyy todeta että on koira kehittynyt hurjasti viime vuodesta. Hakulenkit on kasvanut ja väliin tuntuu ettei niitä edes hakulenkeiksi kutsua kun suunta on suoraa viivaa niin kauan kunnes jotain löytyy tai tulee rajat/aika vastaan ja joudutaan noutaa koira pois. Piti jo kerran mennä etumaastoon vähän niinkuin passiin kun epäiltiin että onko tiro hirven perässä muttei vain haukkunut. Kaikkea sitä epäileekin kun sillä oli  ne korvat aiemmin kipeenä, mutta ei sieltä mitään muuta tullut kuin koira ja oli tyytyväinen kun ukot oli vastassa.
Hakukuvio saisi kyllä pysyä lenkkinä eikä suoraviivaisena hakuna. Ei ole koehommissa hyvä homma eikä siinä tapauksessa jos tutka sattuu pimenemään niin koiraa ei sit saa ihan heti pois metsästä.

Lauantaina löytyi tirolle hirvikin, mutta nyt ei ollut mitään mahdollisuutta kaato hommiin. Hirvi lähti heti vetämään suoraa viivaa karkuun vauhdin pysyessä 20-28kmh ja 18km matkan kunnes ajo päättyi jokeen. Tutut olivat nähneet sonnin 3piikkiä puolellaan juoksevan vaahto suusta valuen tiro perässä non 100m Näkö etäisyydelle päästyään oli koittanut kuroa väliä umpeen, mutta kyllä koiralla kunto loppui kesken ettei se mukana pysynyt.
Pääsimme myöhemmin hirven ja koiran väliin, hirveä emme nähneet ja pian sen jälkeen hirvi oli mennyt joesta yli, jolloin tiro oli jäänyt rannalle haukkumaan. Tirosta ei näemmä koskaan tiedä meneekö veteen vai jääkö rannalle. Täle vuotta on mennyt useammin jo joesta yli mutta on myös jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Sunnuntaina ei hirviä saatu ylös vaan ensimmäiset tuoreemmat jäljet päättyivät jokeen ja loppu päivä meni haku hommissa. Pisin haku siirtymä linnuntietä oli 4,3km kunnes ajoimme 700m päähän ja pillitimme koiran pois ja lopetimme jahdin.

Haukku video

Tässä linkki tiron viimeisimpään kaatoon johtaneeseen työhön.
Maasto pakotti erkaantumaan ampujasta eikä päässyt kokeilemaan kuvaamista kaato tilanteeseen, mutta lopulta itse ammuin vasan aukolle.

Kaato ja muuta sähläystä!

Perjantai aamuna lähdetiin isän kanssa vasa jahtiin. Vasoja oli lupa ampua viikollakin koska ne jaetaan kahteen mieheen.
Suuntasimme kohti nappisuota. Päästimme rekun ensin irti. Rekku kävi pyörähtää pari lenkkiä riekkojen perässä ja isä joutu lähtemään saattelemana jotta koira menisi alas nappisuolle asti. Tiesin kyllä että homma ei toimi koska jos rekun mukaan lähtee kävelemään niin hakulenkki pysähtyy 100-150m kun ukosta pitää huolehtia niin tarkkaan. no paikka kuitenkin tarkistettiin puolihuolimattomasti ja vaihdettiin ahvensuon puolelle. Rekku taas irti. Rekku kävi vanhaa varsitien pohjaa noin 70-80m päässä ja palasi takaisin. Otin koiran kyytiin kun ei sitä näemmä kiinnostanut liikkua.
Tiro irti ja parin paskalenkin jälkeen suunnisti ahven suolle päin ja heti haukku päälle. Hivi oli löytynyt 360m päästä. Odottelimme 3 varttia ja lähdimme hiljaa etenemään haukulle joka oli edelleen samassa paikassa. Otin videokameran mukaan jos vaikka saisi kuvattua hiivinnän ja ampumistilanteen. Paikka oli sen verran sakeaa taimikkoa etten uskonut homman onnistuvan ja jäin isän matkasta kun hän lähti lähestymään harvemmalta puolelta taimikkoa. Etenin hiljaa varsitiellä kuunnellen haukkua.
Hirvet liikahti eteen päin hieman. Arvelin että olivat kuulleet jotain meistä. Etenimme hissukseen, isästä en ollut nähnyt vilaustakaan enää vähään aukaan.Toinen siityminen noin 50m ja pian siirtyivät uudestaan ihan varsitien laitaan eteenin noin 40m päähän. Tässä vaiheessa en enää kuvannut vaan otin läpät kiikarilta ja valmistauduin ampumaan.
Olin näkevinäni toisen hirven jalat lehmän takana josta en nähnyt kuin jalat ja pään. Lehmä otti ja ajoi tiroa takaisin tulo suuntaan ja jäi sinne hetkeksi ennen kuin syöksähti vauhdilla varsitien yli. Nostin aseen poskelle ja odotin että vasa tulee näkyviin. Meni kuitenkin sen verran aikaa että ehdin jo laskea aseen ja ihmetellä eikö seillä olekkaan toista hirveä kun se syöksyikin emän perään. Ehdin juuri ja juuri laukaisemaan tähdätyn laukauksen ja vasa kaatui siihen.
Saimme saaliiksi ison uros vasikan joka painoi 88kg.
Kun koira oli takaisin autolla oli tutkapannan mukaan matkaa kertynyt 2,3km. Harvinaisen vähän tällä kertaa..

Lauantai meni tyhjää pyytäessä, ei löytynyt hirviä.

Sunnuntaina mentiin lähes samaan paikkaan mistä perjantain vasa saatiin. Tiro lähti hakemaan kohti ahvensuota. 2,3km päästä tiro läöysi jotain ja lähti 20kmh vauhdilla kohti korvuajokea. Meno tyssäsi jokeen jonka rannalla aikansa pyörittyään lähti jatkaa matkaa.
Lähdimme odotellessamme käyttämään rekkua edempänä karsikkojoen varressa. Päästin rekun irti ja kokeilin hakua joka alkuun oli taas samaa kuin aikaisempina päivinä, mutta kyllä se siittä innostu kun saatoin sen metsän reunaan hakkulta pois. Rekku hävisi jokivarteen muutaman sadan metsin päähän kun itse aloin palata autolle ja isän luo joka oli jo tullut vastaan. Samalla alkoi haukku kuulumaan suunnalta jossa tiro oli. Tuttu ääni mutta hieman eri painolla haukkui. Muistutti karhuhaukkua. Pian myös up ohjelma vahvisti että tirolla oli haukku päällä. Rekku piti saada kyytiin jotta päästään lähemmäs tarkkailemaan haukun kehittymistä, mutta rekku oli kuullut kaverin haukun ja oli kovaa vauhtia matkalla tiron kaveriksi.
Matkaa oli 3km jokirannasta tiron haukkuun mutta se ei rekkua hidastanut.
Rekku saavutti tiron ja aloitti haukun. Hirvi ei kestänyt toista koiraa vaan lähti kohti korvuajokea ja siittä yli. Hetkeen ei saanut selvää mitä siellä tapahtui mutta näytti siltä että rekku olisi mennyt ekana joesta yli ja tiro muutaman sata metriä alempaa. Sit rekku alkoi haukkumaan toisella rannalla jonne tiro sit pyrki katsomaan mikä pennulla hätänä ja hirvi oli tällä välin unohtunut..
Ajoimme autolla niin lähelle kuin suinkin ja menin joen rantaan kutsumaanpentua takaisin ja autoon. Tiro tuli heti luokseni mutta rekku ei uskaltautunut enää jokeen. Lähdimme hakemaan kapeampaa paikkaa yläjuoksulta päin mutta jo 50m kulkemisen jälkeen rekku hävisi vastarannan kankaalle. Vauhti vain lisääntyi ja rekku etääntyi meistä.
Soitin tutulle joka oli aamulla ollut jahdissa joen toisella puolen et ottas koiran kiinni jos olisi siellä vielä. Koiraa hän ei ollut tavoittanut, mutta kuunteli rekun haukkua tiellä jonka yli rekku oli hirviporukan perässä mennyt. Kun saavuimme paikalle oli rekku jo siirtynyt noin kilometrin pienemmän joen yli ja oli jäänyt hirvien kyydistä pois koska oli jo palaamassa omia jälkiä takaisin. Pillille rekku ei tullut vaan ulvoi takaisin, en tiedä luuliko se minun olevan pahana ja jäi sinne vai oliko niin väsy ettei enää jaksanut.
Kävin noutamassa koiran vajaan kilometrin päästä joka laahusti perässäni takaisin ihmisten ilmoille.
Mielenkiintoisia tapahtumia kertyi viikonlopulta ja sen verran opittiin että toinen koira on autossa toisen ollessa irti olipa etäisyyttä kuinka paljon tahansa..

Toinen päivä

Ammulla taasen lähdettiin pimeässä suunnitellulle paikalle josta viime vuonna löydettiin useita hirviä. Tiro lähti hakemaan ja kulki koko alueen läpi n.2km löytämättä hirviä ja poroista välittämättä jotka juoksi melkein syliini kun menin koiraa vastaan ettei se jatka matkaa pitäjän rajan väärälle puolelle.
Vaihdoimme paikkaa lähialeelle ja laskimme tiron metsään. Tiro lähti etenemään rauhallisesti ja noin 300m edettyään kääntyi 90 astetta ja lähti määrätietoisesti etenemään itään. Arvelin jäljen löytyneen. noin kilometrin edettyään vauhti äkisti kiihtyi ja muutama haukahduskin rekisteröityi UP ohjelmaan. Hirvi oli läytynyt, joka kuitenkaan ei näyttänyt asettumisen merkkejä vaan otti spurtteja ja väliin eteni rauhallisesti. Edettyään reilun kilometrin hirvi oli mennyt tien yli josta kävimme toteamassa että koiralla oli yksinäinen sonni edessään.
Noin 10km työskentelyn jälkeen sonni pyrki takaisin alueelle josta oli lähtenyt. Sonni käveli hissukseen eteen päin väliin pysähdellen jolloin isä pääsi ampumaan noin 30m päästä. Sonni pökäsi muutaman kymmenen metriä eteen päin koira kannoillaan. Hirvi seisoi kuin sahapukki koiran käydessä kinttuihin kiinni ihmetelle miks ei jo kaadu. Hirvi kaatui reikä sydämmessä maahan. Sonni painoi reilut 180kg.

Lähdimme vielä kokeilemaan josko juniori jaksaisi innostua metsästä, mutta edellisten päivien rasitukset painoivat rekun jalkaa. Sen verran se kävi lenkillä että kettua ajaa pöläytti pari sataa metriä mutta palasi pian takaisin.

Viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut ja kaiken kruunasi kaato pennulle täydelliseen seisontahaukkuun.
Tuli samalla varmistettua että tiron korvavaivat oli menneen kesän heiniä..
Tästä on hyvä jatkaa!!