Rekun työt paranee ja sitkeys kasvaa!

Lähdimme hirvijahdista suoraan Suomussalmelle etsimään karhun jälkiä. Ajelimme melkoisen laajat alueet läpi kahden auton voimin maanantaina eikä mitää löytynyt. Hirviä tuntui olevan joka paikassa. Ei ihme että vapaa haku päättyi aina hirvihaukkuun..
Laskin rekun irti ja ei mennyt montaa minuuttia kun haukku alkoi vajaan 300m päässä.. Nyt sitten seuraamaan miten homma etenee ja kuinka sitkeästi jaksaa painaa.
Haukku alkoi 10:28. Haukku siirtyi edemmäs teistä suon laitaan kuusikkokankaalle. Ajelin toiselle puolen muutaman tunnin kuluttua ja lähestyin antamaan karkkoa. Pääsin noin 60m päähän ja ajatus oli koittaa saada koira ottamaan yhteyttä mutta varomaton liikkuminen karkotti hirven. Hirvi karkkosi noin kilometrin ja lähemmäs tietä josta meno alkoi.
Palasin takaisin päin kun kaveri soitti että jos hän laittas oman juniorinsa kaveriksi? Ok mun puolesta, silloinhan se saattaas lähteä karkkoon uudestaan mutta toisin kävi.
Hirvi jumitti taas samaan paikkaan eikä hievahtanutkaan.
Koirat haukku yhdessä useita tunteja, mutta ei tullut laitettua merkille kuinka kauan. Kaverin koira tuli pois joskus 11:00 aikaan ja oli haukkunut 14:30 lähtien eli ihan hyvän pätkän.
Rekkua en saanut tulemaan vaikka kuinka koitettiin. Haukku vain kiihtyi kun koitti viheltää.
Ei auttanut muu kuin lähteä kämpille, uni jo painoi silmää. Laitoin aluehälun pantaan päälle mutta olin sammuttanut ohejlman vahingossa ja häly ei pelannut.
Rekku oli lopettanut haukun 02:18 kun hirvet oli lähteneet karkkoon ja aamulla 05:25 koiran pois pillillä.
Rekku oli juossut kaikki tiet missä oltiin sitä odoteltu ja oli tullut metsän läpi lähemmäs meidän majapaikkaa ihan kuin olisi tiennyt mihin mennä. Nyt ei tarvinut kiertää kilometri tolkulla alueelle vaan pääsin pillittämään mökkitien piston päästä pojan pois.
Kyllä nyt rekulla sinni piisaa ja jos saadaan vielä noi hakulenkit pysymään tuon kilometrin paremmalla puolella niin huippu koira on rekusta tulossa! Jospa se kiinnostus oravia kohtaan alkaa häviämään..

Kausi alkaa olla pulkassa ja viides kaato.

Kun aiemmin epäilin hirvikannan olevan menossa alas päin meidän jahtialueilla niin kyllä se siltä tosian vaikuttaa. Sunnuntaina meillä kävi tuuri kun löydettiin tuore jälki. Jälkeä ei nähty mennessä ajaessamme tien pistoa vaan vasta palatessa. Tiesimme että tuosta oli edellisenä päivänä mennyt joitakin hirviä yli ja lähdimmekin tarkistamaan onko joku palannut aluelle. Lumi oli tuiskuttanut jäljen lähes umpeen, mutta jälki haisi koiralle joten koira metsään.
Hitaasti edeten vajaan puolen kilometrin päähän josta koira löysi hirven makuulta. Hirvi jäi paikoilleen haukuttavaksi.
Odottelimme päivän valkenemista pari tuntia ennen kuin aloimme lähestymään. Sovittiin että minä lähden haukulle ja isä jää metsätien varteen passiin joka kulki noin 100m päässä haukusta. Hiippailin haukulle ilman ongelmia vaikka maasto oli todella sakeaa pusikkoa. myrskytuuli ja lumi helpotti lähestymistä.
Pääsin 20m päähän haukusta, kauempaa ei nähnyt ei koiraa eikä hirveä.
Hirvi liikahti kuusen katveessa ja pukkasi koiraa kauemmas, silloin vasta havaitsen hirven kunnolla. Hirvi liikahti eteen päin ja ravisteli lumia niskastaan jolloin koko hirven silhuetti näkyi kunnolla takapuolta lukuun ottamatta. En ole aiemmin ampunut tuollaisessa tilanteessa, mutta nyt laskin hyödyn olevan suurempi kuin riskin. Otin punapisteen lavan taakse ja painoin liipasinta. Hirvi pomppasi eteenpäin juosten edes takas lopulta tietä kohti. Olin varma osumasta joten soitin jo metsästyksen johtajalle että hirvi nurin. Kävelin kohti haukkua puhelin korvalla kun huomaan hirven noin 15m päässä aukolla seisomassa?! Mikä nyt kun ei kaadu? En ehtinyt ladata uudestaan enkä siis päässyt parsimaan kun hirvi taas pomppas eteen päin. Vielä kerran pääsin näkemään vähän edempää, mutta nyt en ampunut kun ei ollut selvää linjaa.
Taas pikku karkko ja kuului petran paukaus. Isä oli tullut vastaan kuunnelleen haukkua ja pääsi pudottamaan hirven. Oma laukaukseni oli osunut johonkin risuun ja suunta oli kääntynyt rajusti vasemmalle. Pakaran alaosassa oli reikä joka jarrutti hirven menoa.
No nyt kuitenkin kaikki hyvin ja saatiin rekulle se kaato mille se myös jäi. Aiemmat kaadot meni siinä mielessä huonosti että rekku jatkoi emän haukkua eikä noteerannut vasan kaatoa. Nyt se ainakin ymmärtää mistä on kyse.

Otimme toisenkin koiran kaadolle ja näyttivät tulevan kohtuudella toimeen keskenään. Pari kertaa tiro koitti omia kaadon mutta uskoi kun komensin sitä. Rekku muisti arvojärjestyksen ja antoi tilaa tirolle aina tarpeen tullen ja seuraili tiron reaktioita.
Hyvä päivä rekulle ja minulle!

Lumi maassa ja uudet haasteet

Keskiviikkona satoi ensilumen jahtialueille. Lähdin keskiviikko aamuna Suomussalmelle karhuja kattelemaan ja tuli tyhjin käsin Puhokselle perjantaina.
Aamulla ajeltiin maastoon. Matkalla oli jo ensimmäinen auto joka omi löytänyt yölliset jäljet. Jatklimme matkaa ja kattelimme paikan jossa ei vielä sille aamua ketään ollut käynyt.
Laskimme rekun irti pimeässä ja koiralla tuntui olevan virtaa mukavasti.
Eka hakulankki ulottui 1, 6km päähän. Kävin katsomassa oliko mahdollisesti jälkiä mitkä innoitti noin hyvään hakulenkkiin. Jäljet kyllä löytyi mutta rekku ei niitä mennyt vaan juoksi ihan o ia reittejä. Siirryimme hakulenkin päähän ja uusi yritys. Nyt lenkit ulottuivat vain reiluun puoleen kilometriin enää. Kävin vielä tarkistamassa oliko jäljet tulleet vaaraan mistä koira palasi ekalta lenkiltä takaisin, mutta ei sieltä jälkiä löytynyt..
Vaihdoimme paikkaa kun kuultiin että löydetyt jäljet johtaa samaan paikkaan missä auto oli niitä tutkimassa. Ei siis maksanut vaivaa jäädä niitä perkkaamaan.
Uusi paikka ja uusi jälki löyty. Jälki oli yöllinen eikä juuri rekkua kii nostanut. Kokoelin kuitenkin saatella sitä jäljellä mutta ei suostunut yksin menemään paria sataa metriä pidemmälle jälkeä. Vielä uusi uritys tien päässä. Jälleen puolen kilsan päähän ja takaisin. Vielä kokeiltiin vanhaa hyvää paikkaa, mutta alkoi vaikuttamaan että suurin puhti on koiralla pois, joten koira kyytiin.
Kilometrejä oli rekulle kertynyt kuitenkin rutkaat 50 josta osa autolla ajoa, noon 10km ehkä..
Vaihdettiin paikkaa ja koiraa. Aloimme makkaran paistoon sillä välin kun tiro lähti hakemaan. Muutama lenkki ja paikan vaihto.
Näyttää että joka paikassa oli porukkaa jo ollut tai oli sillä hetkellä niin päätettiin lähteä kokeilemaan vielä aiemmin löydettyä jälkeä paikkaan missä toinen porukka oli kokeillut koiriaan. Koirat eivät olleet kovin pitkälle jälkeä menneet koska ei enää haissut hyvin, mutta päätimme kokeilla. tiro hyväksyi jäljen ja lähti meneään. Tiro meni jälkeä muutaman kilometrin jonka jälkeen hirvi oli saanut seuraa ja sonni oli tullut matkaan. Tuossa kohtaa koira jouti tekemään töitä eikä löytänyt enää jälkeä minne hirvet oli menneet. Autoin koiran uudelleen jäljelle tien ylityksessä ja taas mentiin.
Soitin kaverille välillä ja kyselin kuulumisia ja selvisi että hänen koirat oli jälestänyt kyseistä parivaljakkoa kilometritolkulla jo aamulla ennen kuin törmäsi vasaporukkaan.
Tiro oli edennyt jo niin pitkälle että jouduimme kiertämään toiselle puolelle aluetta eri tielle josta pääsimme niin lähelle että saatoimme viheltää koiran pois. Tiro meni jälkeä noin kolme tuntia ja up näytti kilometrejä tuossa vaiheessa yli 80.. en ole mitannut paljonko tuosta oli autolla ajoa mutta kiitettävästi matkaa kertyi päivän aikana koirille. Haukut vain jäi puuttumaan.
Loppu toteama oli että tuota samaa jälkeä kävi jälestämässä ilmeisesti 4 eri porukkaa.
Yhtään kaatoa ei päivän aikana tullut ja hirvet liikkuivat todella paljon..

Mielenkiintoinen viikonloppu takana

Lauantai oli taasen rekun päivä. Aloiteltiin asmoilta alueilta josta aiemmat hirvikontaktit ollaan saatu. Nyt vaikutti alue hiljaiselta.
Rekku teki hakua kohtuullisesti mutta ei niin hyvin kuin normaalisti. Noin puoleen kilometriin hakulenkit ylettyi ja aikaa kului kyllä liikaakin kun kaikkia hajuja piti markalla tutkia. Rekku pyöri pitkään samoilla pienillä alueilla.. ilmeisesti siellä jotain haisi mutta todennäköisesti ne  hajut oli jostain muusta lähtöisin kuin hirvistä. Lintuja alueella oli jonkin verran.
Oravat ovat rekulle vielä aivan liian mielenkiintoisia. Vaihdoimme paikkaa muutamaan otteeseen pysyen kuitenkin muutaman kilometrin käsittävällä alueella. Kaikkiaan 5 orava haukkua rekku otti jotka piti käydä lopettamassa kun ei ollut koko päivää aikaa odottaa että homma loppuisi.
Lopussa rekku sit otti ja lähti kun koitin viheltää pois taimikolta jossa oli pyörinyt jo liiankin pitkään pienekkä alueella. Mitä lie siellä touhusi..
Rekku otti suunnan pois päin ja eteni normaalia laukka vauhtia pois päin tien yli ja suoraan karsikkojärven rantaan josta lähti kiertämään kohti karsikkovaaraa. Kävin katsomassa tien ylityksen josta ei jälkiä löytynyt. Jäi epäselväksi oliko rekku jonkin perässä vai lähtikö viimein paremmalle hakulenkille. Vauhdin puolesta se tuskin mitää ajoi vaan kyse oli hakulenkistä. Lenkki oli useamman kilometrin ja etäisyyttäkin tuli toista kilometriä reilusti.

Päivän aikana kaatui vain yksi hirvi joka löytyi vasta iltapäivästä. Pari muutakin haukkua oli jotka kuitenkin osasi varoa kaatajiaan.
Ehdin jo ajatella et noinko ne hirvet loppuivat..

Sunnuntaina oli tiron vuoro. Olin edellisenä päivänä kun käytin tiroa lenkillä löytänyt tuoreet hirven jäljet joille en kuitenkaan laskenut koiraa vaan ajattelin jättää sen huomiselle.
Aamulla kun heräsin kävin heti ennen kahvia viemässä tiron jäljelle, mutta pimeässä kävelin tuosta jäljestä ohi ja tiro ei sattunut siihen kun usutin metsään. Tiro kävi pikku lenkin, mutta joskus pimeään metsään lähtö vastustaa jos ei tuoreita hajuja ole.
Palattiin aamukahville ja lähdettiin autolla vaaraan johon jäljet johti. Laskim tiron irti kun tieltä löytyi jäljet. Tiro lähti jäljelle pilkkopimeässä.
Hirvi oli kierrellyt seudun suurimmat vaarat ja suonlaitojen kautta ukk-polun kohdalta yli näljängän tien. Silloin muistin kaverin sanoneen että hirvi oli mennyt niiltä kohdin ylitse edellisnä päivänä iltapäivällä. Kyseessämoli ollut 6-8 piikkinen sonni.
Tiro jatkoi jälestystä nyt jo hieman vauhdikkaammin kunnes jälki päättyi pellon laitaan jossa myös tie meni välissä. Siinä aikansa pyörittyään ei postumis jälkeä löytynyt ja tiro luovutti tullen tietä pitkin kohti näljängäntietä.
Ajelin vastaan koska halusin ohjata koiran uudelleen metsään hirven poistumis suuntaan. Tiro lähtikin uudelleen hakemaan ja teki tiukkaa sykkyrää kovassa tuulessa. Väliin edeteen ja taas sykkyrää tehden. Lopussa haku keskittyi pienelle alueelle tiheään taimikkoon. Noin puolituntia sakeikossa pyörittyään haukku alkoi. Ilmeisesti kova tuuli vaikeutti löytämistä ja varmaan hirvi oli maate vaikeuttaen löytöä entisestään.
Haukulle oli noin 1, 3km kävely. Söin ja lähdin haukulle.
Pääsin taimikkoon jossa haukku raikasi. Näin heti lehmän ojituksessa, mutta vaikutti että tiro haukkuu hieman edempänä joten en ampunut.
Odotin noin 50m päässä miten tilanne etenee. Lehmä meni ojan oikealle puolelle ja pian näin tiron pään ojan vasemmalla puolen. Silloin tajusin sen haukkuvan tuota lehmää eikä paikalla ollut muita hirviä.
Muutamaan otteeseen hirvi oli sen verran esillä että olisi voinut ampua mutta en ottanut riskejä. Lopussa tiro alkoi houkuttelemaan hirveä pois penkalta ojaan jotta pääsisin ampumaan. Eka kerta ei johtanut laukaukseen koska kun hirvi tuli ojaan ajoi se koiraa pois päin minusta ja hyppäsi heti takas suojaan.
Pian tiro meni uudelleen ihan turvan alle haukkumaan todella kiivaasti ja sai taas hirven hermostumaan peräänsä. Nyt hirvi jäi ojalle hieman viistosti minuun nähden ja pääsin ampumaan. Luoti meni juuri kylkiluiden takaa sisään lävistäen maksan, katkoen sydämmen suonet ja keuhkoilta läpi. Reilu 30m pakomatka ja hirvi kötällään.
Tekstiviestillä ilmoitus isälle että homma ok ja mönkijän hakuun. Puhelut ei onnistunut kun kentät vaihteli nollasta 4 pykälään kovassa tuulessa.

Olipa mukava huomata mite tirokin on oppinut houkuttelemaan hirvet esiin puskista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tämän havaitsin.
Jäljelle jäi vielä 1+1 luvat. Sunnuntaina kaatui 4 hirveä koiran haukkuihin.

Tirolle vasa.

Sunnuntaina  ajeltiin taas tutuille seuduille koska siellä tuntui hirviä piisaavan. Oli vielä pimeä joten odoteltiin hieman että valkenis. Ajatus oli laittaa kameraliivit koiralle päälle jotta saisi viimein kunnollista videomateriaalia haukusta kaatoon.
Kuuden aikaan laskin koiran irti. Keli oli kostea ja pimeä. Tuulta oli jonkin verran joka  helpottaa haukulle menoa jos jotain löytyy.
Tiro pyörähti lähell
 Pari lyhyttä paskalenkkiä ja tuli autolle ihmettelemään että minne lähtisi. Nousin ulos ja lähdin kävelemään mettätietä noin 100m kaveriksi näyttäen suuntaa minne olisi hyvä lähteä. Kun koira otti etäisyyttä näin sen vetävän illmavainua ja arvelin pian alkavan tapahtua. Tiro lähti metsään, pysähtyi veti vainua ja lähti reippaammin jatkamaan. Nyt oli jo varmaa että hirvi haisee.
Ei mennyt kauaa kun haukku alkoi hakkuun kupeessa taimikossa noin 700-800m päässä.
Odoteltiin pari tuntia että valkeni kokonaan ja lähdettiin lähestymään haukkua. Haukulle tuli noin kilometrin kävely kun joutui ottamaan tuulen suunnan huomioon ja valitsemallani reitillä meni polku tuohon hakkuun laitaan joten kulku oli helppoa. Hakkuun laidasta oli matkaa enää vajaa pari sataa metriä. Kamera käyntiin ja hiipiminen alkoi..
Pääsin hyvin ampuma etäisyydelle ja hirvet liikkui hitaasti hakkuun laitaa myötäpäivään. Saavuin ison kaatuneen kannon luo jonka suojasta matkaa haukulle oli enää reilu 30m. Hirviet oli juuri tuon kannon takana enkä nähnyt niitä muuten kuin kuikistelemalla takaa. Odotin että ottaisivat pari askelta jotta tulisivat aukolle josta olisi hyvä ampua. Tuntui että ne jämähti paikalleen joten koitin kiertää vasemman kautta ampu hollille kun juuri silloin näin lehmän takapuolen liikahtavan eteen päin. Paluu äkkiä oikealle puolen kantoa ja vasa tuli näkyviin. Vasa mahtui juuri ja juuri aukolle missä nostin aseen poskelle ja laukaisin. Vasa katosi eteen päin aukolta ja lehmä vilahi samaan suuntaan.
Näin tiron jäävän paikalle ja katsovan väliin minua väliin karkko suuntaan. Tuossa vaiheessa en vielä nähnyt oliko vasa jäänyt siihen.
Videolta näin että vasa oli vielä pystyssä mikä aiheutti koiran erikoisen käytöksen. Odottiko se toista laukausta vai mitä?? Seuraavassa hetkessä se hyökkäsi vasan kimppuun ja kaatoi sen. Saavuin pian paiklle ja lopetin vasan päälaukauksella.
Eka laukaus oli osunut sydämmeen mutta silti se oli vielä hengissä kun saavuin kaadolle.
Päivä alkoi omla meidän osalta ohi sillä porukassa on sovittu että ammutaan vain yksi hirvi per päivä per koiraporukka.
Suolistettiin vasa ja palattiin autolle makkaran paistoon ja syömään odotellessa ukkoja hakemaan vasaa.

Viikonlopulta jäi sellainen fiilis että hirvikanta alkaa vähenemään meidänkin alueella sillä meidän kaatojen lisäksi oli ilmeisesti vain kaksi muuta hirvihaukkua vaikka koiria oli metsässä useita. Vaikka meilläkin on luvat vähentyneet rajusti niin pistää miettimään verotetaanko kantaa siitä huolmatta liikaa tänä vuonna..

Videota sunnuntain tapahtumista
http://youtu.be/mmlc01_hhIQ

http://www.videoita.fi/video.php?id=912&sort=1

Rekun työt paranee!

Aamulla lähdettiin samaan paikkaan kuin viikko sitten ja löysättiin rekku irti.
Parin hakulenkin jälkeen haukku alkoi. Seurasin tutkasta liikkuuko haukku vai onko kyseessä orava taas.. Haukku liikkui hieman joten hirvikontakti oli varma. Kuulin risujen ripsettä kun hirvi poistui haukulta noin 100m minun sivu haukun jatkuessa paikallaan. Varmaan uros poistui vaaravyöhykkeeltä arvelin. Pian haukku alkoi etääntymään jonka jälkeen suunta kääntyi kohti jokea jota ennen oli kuitenkin tie jonne minulla oli mahdollisuus ehtiä eteen. Kiire tuli kuitenkin ja jouduin juoksemaan puolet matkasta kunnes lehmä hyppäsi eteeni 50m päästä vasa kannoillaan. Rekku tuli jonon viimeisimpänä. Nostin aseen ja ammuin vasaa joka jatkoi matkaa kuin ei mitään vaikka selvä lopsaus kuului. Ehdin jo  mielessä noitua ettei osuma ollut kunnollinen kun tutkan mukaan rekku jatkoi matkaa ja yli joen. Menin perään jälkeä ja 15m ampumapaikalta vasa löytyi kuolleena keuhko osumaan. Ei näytä tuota koiraa kaadot kiinnostavan.. varmasti näki vasan tippuvan kun viimeisenä meni hirvien perässä. Rekku otti 2, 7km karkon kiinni ja jäi seisontahaukkuun.
Jäimme odottamaan että rekku palaisi haukulta mutta luonto loppui meiltä ennen koiraa. Otimme vasan kyytiin ja vietiin lahtivajalle. Käytiin kahvilla ja lähdettiin kokeilemaan saataisko koira pois. Erä oli jo täynnä haukkukisaa ajatellen. Pääsimme joen taakse noin 250m päähän josta aloimme pillittämään koiraa pois. Noin tunnin kuluttua rekku tuli rantaan ja ui luoksemme. Työskentely aikaa kertyi reilu 6 tuntia.
Tyytyväisin mielin huomenna metsään tiron kanssa.