Kausi alkaa olla pulkassa ja viides kaato.

Kun aiemmin epäilin hirvikannan olevan menossa alas päin meidän jahtialueilla niin kyllä se siltä tosian vaikuttaa. Sunnuntaina meillä kävi tuuri kun löydettiin tuore jälki. Jälkeä ei nähty mennessä ajaessamme tien pistoa vaan vasta palatessa. Tiesimme että tuosta oli edellisenä päivänä mennyt joitakin hirviä yli ja lähdimmekin tarkistamaan onko joku palannut aluelle. Lumi oli tuiskuttanut jäljen lähes umpeen, mutta jälki haisi koiralle joten koira metsään.
Hitaasti edeten vajaan puolen kilometrin päähän josta koira löysi hirven makuulta. Hirvi jäi paikoilleen haukuttavaksi.
Odottelimme päivän valkenemista pari tuntia ennen kuin aloimme lähestymään. Sovittiin että minä lähden haukulle ja isä jää metsätien varteen passiin joka kulki noin 100m päässä haukusta. Hiippailin haukulle ilman ongelmia vaikka maasto oli todella sakeaa pusikkoa. myrskytuuli ja lumi helpotti lähestymistä.
Pääsin 20m päähän haukusta, kauempaa ei nähnyt ei koiraa eikä hirveä.
Hirvi liikahti kuusen katveessa ja pukkasi koiraa kauemmas, silloin vasta havaitsen hirven kunnolla. Hirvi liikahti eteen päin ja ravisteli lumia niskastaan jolloin koko hirven silhuetti näkyi kunnolla takapuolta lukuun ottamatta. En ole aiemmin ampunut tuollaisessa tilanteessa, mutta nyt laskin hyödyn olevan suurempi kuin riskin. Otin punapisteen lavan taakse ja painoin liipasinta. Hirvi pomppasi eteenpäin juosten edes takas lopulta tietä kohti. Olin varma osumasta joten soitin jo metsästyksen johtajalle että hirvi nurin. Kävelin kohti haukkua puhelin korvalla kun huomaan hirven noin 15m päässä aukolla seisomassa?! Mikä nyt kun ei kaadu? En ehtinyt ladata uudestaan enkä siis päässyt parsimaan kun hirvi taas pomppas eteen päin. Vielä kerran pääsin näkemään vähän edempää, mutta nyt en ampunut kun ei ollut selvää linjaa.
Taas pikku karkko ja kuului petran paukaus. Isä oli tullut vastaan kuunnelleen haukkua ja pääsi pudottamaan hirven. Oma laukaukseni oli osunut johonkin risuun ja suunta oli kääntynyt rajusti vasemmalle. Pakaran alaosassa oli reikä joka jarrutti hirven menoa.
No nyt kuitenkin kaikki hyvin ja saatiin rekulle se kaato mille se myös jäi. Aiemmat kaadot meni siinä mielessä huonosti että rekku jatkoi emän haukkua eikä noteerannut vasan kaatoa. Nyt se ainakin ymmärtää mistä on kyse.

Otimme toisenkin koiran kaadolle ja näyttivät tulevan kohtuudella toimeen keskenään. Pari kertaa tiro koitti omia kaadon mutta uskoi kun komensin sitä. Rekku muisti arvojärjestyksen ja antoi tilaa tirolle aina tarpeen tullen ja seuraili tiron reaktioita.
Hyvä päivä rekulle ja minulle!