Mukava viikonloppu takana

Ajeltiin pojan, nisun ja rekun kanssa mökkeilemään viikonlopuksi. Tarkoitus oli juoksutella koiria ja viettää laatuaikaa pojan kanssa. Sen verran on haipakkaa ollut että tuo lasten kanssa touhuilu on jäänyt vähemmälle.

Lauantai aamuna lähdettiin liikkeelle aamuhämärissä ja eka paikkaan tultua laskettiin rekku irti. Ajatus oli että laitetaan rekku haukkumaan ja haetaan nisulle omaa hirveä.
Rekku lähti hakemaan tehden 800m ulottuvan ensimmäisen lenkin. Ohjasin rekun toiseen suuntaan jonne eteni reiluun kilometriin käyden tiellä kääntymässä. Paluu matkalla kiertäessä hieman sivulta törmäsi hajuihin ja löysi hirvet. Haukku alkoi taimikossa josta siirtyi vajaan 300m sakeammalle alueelle jokivarteen jääden sinne paikalleen.

Lähdimme nisulle etsimään hirveä. Löysimme tuoreet jäljet joille laskin tytön hakemaan. Ilmeisesti hirvi oli juuri mennyt siitä kun lähti ilmavainulla etenemään vauhdilla.
Kävi kuten arvelin ja hukkasi jäljen. Nisu juoksi reilun kilometrin päähän seuraavalle tielle jonne mennin katsomaan ja eihän siinä tien ylityksessä enää jäkiä ollut. Nisu teki alueeseen pikku lenkkiä mutta ei lähtenyt irtaantumaan riittävästi. Treeniä vielä vaatii hakuhommat.

Välillä oli tarkoitus paistaa pojan kanssa makkarat, mutta eihän niitä muistettu ottaa mukaan. Halotkin oli unohtuneet lähtiessä. Poika tuumasi viisaan oloisena ettei pitäs niin intona lähteä että eväät jää kotiin.. Aivan..

Rekku haukkui ilta hämärään jolloin karkoilla sain rekun pois noin 7h haukun jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin nisun kanssa kahdestaan metsään. Menimme hieman eri paikkaan mutta lähelle aluetta mistä eilen aloitettiin. Lähdin nyt kävelemään maastoon sillä tarkoitus oli etsiä supin kolo mistä sain vinkkiä.
Nisu liikkui mukavasti etumaastossa 200-400m. Ajatuksissani myhäilin tyytyväisenä ettei tyttö ihan jaloissa pyörinyt.
Sama vasaporukka oli tullut alueen halki ja nisu tarttui jälkeen. Meni vain väärään suuntaan reilut 2km seuraavaan tiehen kunnes meno tökkäsi ja palasi teitä pitkin takaisin.
Ohjasin nisun oikeaan suuntaan jälkeä pitkin ja taas mentiin hienosti isoon ojaan asti noin 700m johon meno tyssäsi. Seurasin jälkiä varmistaakseni menikö koira jälkeä pitkin vai juoksiko muuten vain. Kyllä sieltä löytyi hirven jäljet puron yli. Hyvä ettei likka mennyt perässä sillä tuolta ei omin avuin yksikään koira pääse ylös..

Tuon jälkeen kun nisu lähti uudelleen jäljelle ei sitä näkynyt kuin vilaukselta. Nisu liikkui minusta noin 400-800m alueella hakien ja tutkien jälkiä.
Kävelin lähemmäs nisua ja kutsuin luokseni jolloin lähdettiin ja vaihdettiin paikkaa.
Menimme seuraavalle tielle josta löysimme taas samat hirven jäljet joita taas lähdettin jälestämään. Porukkaan oli tarttunut lisää hirviä pian tien ylityksen jälkeen. Jälestimme parisen kilometriä mutta sitten alkoi kaukaa edestä kuulumaan koiran haukku. Palasimme takaisin ja lähdimme etsimään sitä supin koloa. Sehän löytyi.

Asukit eivät vain olleet kotona. Edellisenä päivänä kaveri oli löytänyt kolon ja saanut ne liikekannalle. Jospa ne ensi kerralla olisi kotona.

Todella mukava ja vähän erilainen viikonloppu takana. Keli oli aivan mahtava ja oli mukava seurata pennun liikkeitä. Nyt pitäs saada tälle neidille oma hirvi haukuttavaksi. Kaverin kanssa tuo on jo haukkunut pitkäänkin mutta, yksin työskentely puuttuu. Intoa onneksi on!

Nisun kanssa metsässä

Nyt on aika aloittaa nisun kanssa metsässä käynnit uudelleen. Tässä on tullut taukoa kun on noi koe hommat häirinneet koulutusta.
Nisu on kyllä saanut hyvää oppia kuluneen syksyn aikana ja nyt on saanut rauhassa sulatella kokemuksiaan muutaman viikon.

Käytiin Sunnuntaina vähän ulkoilemassa ja testaamassa miten haku hommat maistuu. En odottanut alueella olevan hirviä kuten ei ollutkaan. Ainakaan jäkiä ei ollut eikä nisu vainunnut mitään.
Alku vaikutti hankalalta. Etäisyyttä ei halunnut ottaa 200-300m enempää vaikka vauhtia piisasi yllin kyllin.
20kmh edestakas ryntäillen mutta aina reilun 200m päästä stop ja pian ukon luo.

Selvästi on nähtävissä että löytyy molempia ilma ja jälkivainua. Ehkä jälkivainu on vahvempi. Muutamia jälkiä se perkkaili itsekseen pitkiäkin aikoja. Jäniksiä mahtoivat olla. yhdet jäniksen perkkuu jämätkin löytyi.

Kun asetuin autoon syömään ja värkkäilemaan tabletilla enkä huomioinut Nisun liikkeitä ollenkaan alkoi hakulenkit hieman pitenemään ja teki pistoja vähän joka suuntaan. Kärsivällisyyttä tämä nyt vain vaatii. Metsä kiinnostaa kovasti mutta ei passa itsellä mennä pilaamaan hakua, uskon että sitä alkaa löytymään tämän syksyn aikana.

Pian nisu löysikin jotain mukavia hajuja/jälkiä mitä seurasi muutaman sata metriä ja jäi paikalleen haistelemaan. Aikaa kului ja päätin mennä katsomaan mitä se touhuaa 500m päässä. kun pääsin paikalle alkoi kauhea haukku kuuseen. Mitään en nähnyt ja jäljistä ei saanut mitää selvää sillä nisu oli tallonut joka paikan.
Sain houkuteltua nisun matkaan kun aikani kutsuin ja viheltelin. ei tämä ainakaan ensimmäisenä ole hajuja jättämässä vaikka kutsuu. Taitaa tulla samanlainen kuin noista uroksista ettei saa yhteyden ottoja kun vähän kasvaa. Kerran olen sen saanut hirvihaukulta käymään luonani. Tätä pitää kyllä treenata ennen kuin alan ampumaan enempää riistaa.

Nisu on kasvanut jo aikuisen kokoon ja omasta mielestä näyttää nätiltä ja oikealta laikalta. Pitänee tamminäyttelyyn mennä tämän kanssa käymään.

Muutamia kuvia nisusta. Nisulla kaksi pantaa siinä vaiheessa kaulaan kun lopetin aktiivisen seuraamisen ja keskityin omiin askareisiin. Haukku hälystä ei kyllä ollut hyötyä kun pannat hakkasi yhteen jatkuvasti 20ktr/min kun se liikkui..

Erraus haukut Uurainen 2014

Rekun anssa kävästiin Uuraisilla Erraushaukuissa.
Ajelin Pieksämäelle kaverin luo joka lähti myös tuomariksi jo torstai iltana.
Aamuyöstä herätys ja matkaan.
Edelliset kokeet rekun kanssa on tälle kaudelle menneet ns plörinäksi joten hirmu odotuksia minulla ei ollut tuloksen suhteen vaan ykkönen oli toiveissa.
Maastot arvottiin ja peli saattoi alkaa kysyin maasto oppaalta millasia hirviä alueessa pitäs olla. Pari vasa porukkaa ja yksinäisiä lehmiä. Sonnia tuskin löydetään.
Ajoimme alueeseen ja matkalla tarkistettiin tuulen suunta. Sillä paikalla tuuli kyllä pyörähti väärin sillä eka irtilaskupaikalla tuuli tuli juuri väärältä puolelta.
Rekku ehti kuitenkin irtaantumaan ja teki pikku lenkin josta otin sen kiinni.
Vaihdettiin toiselle puolen johon tuuli kävi hyvin. Takaraivossa hämärä muistikuva että hirvet mahtaa olla juuri niillä alueilla. Näillä nyt kuitenkin mennään.. Koira irti, nokka pystyyn ja menoksi.. Tiesi et kohta haukkuu ja nii  kävi 2min päästä ja oliko 600m matkaa. Haukku oli levotonta heti alkuun ja liikehti. 20min jälkeen pikku karkko joka katkaisi löytöhaukun. Tässä vaiheessa oli jo selvää että pisteet tulee oleman huonot, mutta ykköseen mahdollisuudet vielä.
Homma jatkui levottomana mutta kiinteät haukut ja aateet saatiin kasaan. Täysi erä jne. Eli kaikesta muusta alun jälkeen täysiä pisteitä lukuunottamatta haukkutyöskentelyn laadusta haukun pätkimisen vuoksi. Tästä ei aiemmin olla rekkua rokotettu, haukkutiheys kuitenkin 80haukkua min. Liekkö ollut hirvellä osuutta tällä kertaa asiaan kun huonosti oli aivan paikallaan. Se seudun ainoa sonnihan siellä oli haukussa. Nämä tuppaa olemaan haastavia kisa hirviä. Tutkasta oli selvästi nähtävissä rekun pysäytysyritykset, mutta jos se ei halua pysähtyä niin ei se varmasti pysähdy.
Tottelevaisuuspisteet myös jäi saamatta lukuun ottamatta haun aikana kytkettävyys.
Erä päättyi kiinteään haukkuun jonne lähdin kävelemään. 1,3km oli matkaa ja pääsin tietä pitkin menemään. Autolla ei pääzty kun tiellä oli puomi.
Aloin jo 400m päästä puhaltelemaan hylsyyn ja toivoin koiran tulevan pois. Ei vaikutusta. Pääsin 70m pillittäen mutta ei. Sit aloin huutaen kutsua koiraa ja juoksin kohti jotta edes kunnon karkko. Karkko oli noin 2km johon haukku taas kiinteyty, mutta kun oltiin autolla lähestymässä niin rekku heitti homman ja lähti tulemaan kohti. Saatiin koura kyytiin ja lähdettiin kisakeskukseen. Rt ehdotti että vielä voitas kokeilla hakua kun alku meni niin huonosti mutta koira näytti sen verra väsyneeltä että päätin että lopetetaan.
Loppupisteet 73pist ja sijoitus 4. Tulokseen ei voinut olla tyytyväinen, mutta nyt on varmistettu että rekku alkaa olla normaali kunnossa ja jaksaa tehdä hirvillä töitä.

Mukava oli huomata miten nuoret koirat teki koko erän mittaisia töitä. Nuorin taisi olla juuri täyttänyt 9kk.
Onnittelut kaikille kisassa menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille.
Kisajärjestäjille myös kiitos. Kaikki sujui hienosti ja kisapaikkakin soveltui hommaan hienosti.
Taidan säästää loput ykköset ensi kaudelle ja keskittyä pennun koulutukseen. No ehkä kerran vielä kokeeseen, katsotaan.

Posiolla Idän suurriistakoirien mestaruus haukuilla

Täytyy heti alkuun todeta että olipa hyvät senssit järjestää haukkukokeita Posiolla.
Majoitusta oli riittvästi tarjolla ja Aneen loman puitteet muutenkin huippuluokkaa tällaiseen tilausuuteen.
Maastot ei kalvenneet kisakeskukselle lainkaan vaan hirviä tuntui olevan todella hyvin koirille haukuttavaksi. Taisi pari maastoa olla vain tyhjää.
Tuonne kannattaa kyllä kauempaakin mennä kisaamaan.

Omalta kohdalta kisa ei mennyt ihan odotustenmukaisesti, mutta tänä syksynä tämä on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Koira ei pettänyt vaan huono tuuri jatkui ja saatiin haukkuun 2 sonnia. Ylivuoteinen ja 2-3 vuotias sen kaverina. Ei tarvinu kauaa miettiä mitä se haukkuu kun 10min aloituksesta hirvet jolkotteli suoraan auton eteen esittäytymään. Koe siis heti alkuun pilalla.. Emme tästä lannistuneet vaan yritetään loppuun asti kaapia kaikki loput pisteet mitä tarjolla oli. Alku olis muutenkin voinut mennä paremmin sillä hirvet oli turhan lähellä eikä hakuja ehtinyt kertyä yhtä lyhyttä lenkkiä lukuunottamatta. Siinäkin olis ollut vielä parannettavaa ja varmasti etäisyyttä olisi tullut parilla seuraavalla lenkillä.
Tiro pelasi kuitenkin niinkuin pitääkin ja saatiin tarvittavat at.t ilman yhteyden ottoa. Karkkomatkaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Pisin 5,5km. Koira jäi erän jälkeen vielä töihin kutsumis yrityksistä huolimatta. Lopulta aika tarkalleen 9 tunnin kohdalla koira lopetti ja lähti kattelemaan missä se isäntä on. Näyttää nyt vakiintuneen tuo 1h pimeässä jonka jälkeen lopetetaan jos ukosta ei kuulu mitään.
Hyvä näin. Tulos oli vaatimaton 78pist, mutta ei harmittanut lainkaan sillä hirvet oli kohtuu haastavia työskenneltäviä ja tiro teki sen minkä se yleensä tekee, eli pisteet ei jääneet koirasta nyt kiinni.
Jospa sitä joskus tirollekkin saadaan se 90pist rikki, kaikki edellytyksen kyllä on jos vain tuuria hieman hirvien ja löydön suhteen.

AT1

Kisassa oli kyllä mahtavan kova taso. En ihan uskonut kun Jouko sanoi että tarvitaan vähintään 95pist jos meinaa menestyä. Niin siinä kuitenkin kävi ja tulostaso kohosi niinkin ylös että 4 sakkiin mahtui 2x 95pist, 92pist ja 90,5pist. Porukassa oli vielä narttukin. Tämä on todella hienoa rodulle! Onnea vielä kaikille menstyneille ja tuloksiin tyytyväisille!

Kaveri soitteli apuja hirven pyyntiin. Alue sattui matkalle joten ajelin poikien kaveriksi ja annoin koiran käyttöön sillä ei tiro vaikuttanut mitenkään väsyneeltä.
Vasa ja aikainen oli vielä pystyssä ja kuinkas sattuikaan sellainen yhdistelmä löytyi ja kiintiö täyteen heti alkuun. Päästiin sit kotimatkalle jo ajoissa päivä näöllä.

Hyvä reissu, mutta toivottavasti ERRAUS reissu on vielä parempi ainakin tuloksen osalta. Nyt ei kyllä osaa odottaa mitään sillä vaikuttaa että rekku ei ole entisensä leikkauksen jälkeen. Kipeä se ei ole mutta jotenkin tuntuu olevan vähemmän virtaa.. No jospa sieltä edes ykkönen =)

Kylläpä se vastustaa

Viikonloppu meni mukavasti laikojen SM-haukuissa tuomarina. Maastomestari oli tehnyt hyvää työtä ja vain kaksi maastoa oli thjää tai ei ainakaan koirat hirviä löytänyt.
Voittaja haukkui komiat 93pistettä. Onnittelut voittajalle!

Kotona asiat taas pikkusen hankalammalla mallilla. Koirat ulvoo häkissä yöllä ja tietäähän sen mikä siellä on mielessä. Nisulla vaikuttas olevan ensimminen kiima.. Käytin tiroa metsässä pohjustaen tulevaa kisaa Posiolla. Heti näki että mettä ei kiinnosta lainkaan. Hakua ei juuri minkäänlaista. Maksimissaan 350m erkani lenkkiä tehden. Ajattelin et kunto ei tuolla kummene ja lähdin hieman kaveriksi kävelemään ja odottaen että koira liikkuu etumaastossa. Pian alkoi tökkimään nokkaa uuteen lumeen ja lähti perkkaamaan kangasta. Kävin katsomassa niin ei siellä jälkiä näkynyt vaan jokin oli kulkenut ennen lumisadetta.
Palasin autolle seuraamaan tilannetta. Pari tuntia tiro teki kankaalla sykkyrää ja alkoi lähestä seuraavaa tietä. Ajoin vastaan ja aloin pillittämään koiraa pois sillä ilta alkoi hämärtymään.
Pilliin tiro ei reagoinut millään lailla vaan jatkoi selvittelyä. Tässä vaiheessa arvasin hirven haisenvan nokkaan. Pian tiro juoksee kohti reilua kahtakymppiä ja tekee lenkin auton vierestä ottaen suunnan itään. Kävin katsomassa jäljet ja siinä ei muuta näkynyt kuin tiron jälki. Arvasin hirven säikähtäneen minua kun pillitin koiraa ja tiro otti siittä ilmavainun. Palasin takaisin aloitus tiellä ja siellä ne jälet oli. Hirven ja tiron vierekkäin.
Onneks hirvi oli sportti mallia ja reilun kympin juostuaan meni joesta yli jolloin sain tiron pois ja kotiin.

Eilen käytiin rekun kanssa kokeilemassa taas pitkää koetta.
Alku näytti hyvältä ensimmäisen haun ajan, mutta kun jouduin pillittämään koiran pois jotta saan oikeaan suuntaan loppui metsä halut siihen paikkaan. Hakua ei nimeksikkään ja eleet juuri sellaiset että ei vois vähempää kiinnostaa. Jouduimme jalkautumaan jotta saisimme vähän koiraa liikkeelle oikeaan suuntaan. Lopulta jotain löytyi. Pari volahdusta, noin 1km lenkki ja pysähdys 300m lähtöpaikalta. Meno oli sellaista että hirveksi ei uskallettu arvella ihan suoraan vaan aloimme epäillä ilvestä tai karhua. Sellasta siksakkia koira teki.
No löytöhaukku koutenkin pysyi tuon jälkeen paikallaan ja tunnin jälkeen menimmä katsomaan mitä siellä haukutaan. Iso sarvipäähän siellä kahteli koiraa silmiin. Arvasin tässä vaiheessa että peli on pelattu lopullisesti. Rekku ei tullut kutsusta käymään vaan haukkui vain innokkaammin. Karkko seuraavaksi jolloin lähdettiin. Kohtuu vauhdilla koiran pysyessä matkassa kokoa ajan. Olsiko menny noin 3km, en edes tarkistanut ja haukku kiinteyty hetkeksi jatkuen siirtyvänä suoraan vesistöön josta koira palasi tielle. Otimma koiran ja veimme joen toiselle puolen josta nokka pystyssä lähti menemään ja kaartoi oikeall ekunnes alkoi toisen koiran haukku. Sinne se rekun polku sit johti ja homma seis. Taisivat reilun tunnin haukkua kunnes toinen koira lopetti ja rekku seurasi vielä jonkin matkaa palaten takaisin. Eipä ollut lainkaan tyypillistä rekulle. Viime syksynä koiraa ei meninannu saada metsästä lainkaan pois..
Taisi nisun hajut vaikuttaa tähän nuorempaankin melko dramaattisesti..

Nyt kun kokeisiin on matka niin eipä osaa odottaa minkäänlaisia tuloksia koirilta, mutat näillä mennään.
Lisäksi tuli ongelmia tuomari hommien kanssa. Lupautunut tuomari joutui perumaan hyvällä syyllä ja nyt olis Posiolle tuomarin tarve tulevalle viikonlopulle. Saas nähä päästäänkö ollenkaan lähtemään.

Pitkää koetta reksalle

Kokeiltiin pitkää koetta rekulle järkätä ja odotukset oli kohtuu korkealla. Edellis iltana tiro otti hirvet haukkuun kuuden jälkeen illalla ja haukkui samassa paikkaa puoli kahteen.
Aamulla tietty samalle alueelle kokeilemaan olisko hirvet pysynyt alueella.
Toisin kävi. Rekku irtosi hyvin ja haku maistui mutta hirviä ei vain löytynyt. Olivat lähteneet ja menneet sen verran etäälle että ei ilmavainulla pääasiassa hakeva koira löytänyt.
Vaihdettiin paikkaa ja kokeiltiin uusikis. Taas hakemaan lähti hyvin, mutta mitään haukuttavaa ei löytynyt. Lähdimme koiran perään autolla koska erkani niin kauas. Etäisyyttä taisi olla yli 5km lähtöpaikalta. Rekku kulki hirven kulkureittejä joten oletimme sen olevan jäljellä, mutta kun tien ylityksiä tarkistettiin niin yksin reksan jälkiä siellä vain oli.
Otimme koiran kyytiin ja lopetettiin koe hommat puolen päivän aikaan. En viitsinyt rasittaa koiraa liikaa kun reksa leikattiin alku syksyksystä. Hakukilometrejä tuli jo kuitenkin kolmattakymmentä.
Parhaat hakulenkit kesti reilun 60min.
Tuomarit tarjoili 17pistettä ylituomarille joka kuitenkin karsi pari 1,5 kertoimen pistettä pois sillä ensimmäisellä haku paikalla tuli muutama lyhempikin lenkki. Turhan pitkään koitettiin haetuttaa samassa paikassa vaikka siellä ei mitään ollut. Loppu pisteet siis 14.
Emäntä käytti vielä iltasella nisua metsässä. Pari tuntia hakureeniä ja heti eka hakulenkki irtosi n. 600m päähän. Joka kerta on nisulla haku parantunut kun nyt on käytetty. Tätä pitää nyt jatkaa eikä ole välttämättömyys päästä hirvelle vaan haetaan nyt tyhjässä maastossa ja koitetaan saada etäisyyttä hakuun.
Nyt laitetaan kuitenkin ilmoittautumislomakkeita kokeisiin ja katsotaan miten käy päästäänkö.
Idänsuurriistakoirien mestaruus haukkuihin ollaan jokatapauksessa menossa.

Treeniä ja koe suunnitelmia

Viikonloppuna piti suunnata jahtialueille reenailemaan nuorukaisia. Rekulle pitää pikaseen saada kuntoa kasvatettua jotta vielä kokeissa ehtisi käyttämään. Alkuperäiset suunnitelmat astuneet taas kuvioihin joista ehdin jo luopua leikkauksen vuoksi.
Nyt jos kaikki menisi nappiin niin rekku ilmoitetaan Sm ja erraus haukkuihin. Yksi tulos pitää sitä ennen saada kuitenkin että kannattaa edes yrittää. Taso sen verran noussut että en usko yhdellä tuloksella pääsevän mihinkään, kuten viime vuonna huomasin.
Tulevalla viikolla on viimeinen ilmoittautuminen sm-haukkuihin joten kiirus tulee. Pitänee viikonloppuna koittaa saada koe järjestettyä. Kunto ei ole vielä kohdillaan mutta jos sattus niin tuuri että löytys hirvi joka ei lauko ympäri kyliä niin eiköhän sieltä ykkönen tule.
Sit on vielä aikaa saada kuntoa lisää kisoihin jos sinne päästään.

Tiron ilmoitin idän suurriistakoirien mestaruus haukkuihin niin ei jää sekään laakereille lepäämään.

Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Oli taas liian kiire ja hötäkkä. Siis vain omassa mielessä. Rekku ei oikein irronnut hakemaan vaan pyöri vain autoa ympäri kun nisu vikisi kyydissä. Tarkoitus oli saada rekku hirvelle ja poistua edemmäs nisua reenaamaan. Ei siitä mitään tullut niin laskin nisunkin kaveriksi. Sit se meno kyllä maittoi. Melkosia matkoja kulkivat hyvilla alueilla mutta hirvi kontaktia ei saaneet. Oli ilmisesti joen yli menneet kun meno aina tökkäsi jokeen. Joesta ei näemmä huvita mennä yli jos ei hirvi ole näkökentässä.
Niin nuo juoksi pitkin mettiä että nisukin väsähti ja jäi kyydistä. Lopulta kaverit kyytiin ja paikkaan missä olin nähnyt hirven jälet tien ylityksellä. 500m ja haukku päälle mutta sit vaihde silmään ja menoksi. ei pysynyt koirat matkassa montaa kilometriä.. Selvä merkki ettei reksa vielä ole kuntoutunut. Päivän tuo oli kyllä juossut metsässä.

Seuraavana aamuna näin hakkuulla emän ja vasan. Ajoin mettä turppaan suojaan ja näin hirvien lähtevän liikkeelle. Ilmeisesti lähempi tuttavuus oli liikaa vaikka matkaa oli pari sataa metriä.
Nisulle panta kaulaan ja usutin perään. 1,4km pentu seurasi ja meno tökkäsi jokeen.
Nisu palasi takaisin päin, mutta ilmeisesti hirvet oli liikkuneet alueessa enemmänkin ja nisu lähti jotain jälkeä menemään joen suuntaisesti kunnes palasi myöhemmin autolle.

Vaihdettiin paikkaa josta saatiin yksi näätähaukku. Rekku haukkui 400m päässä puuhun kun menin katsomaan mikä siellä on. Näin näädän jäljet maassa ja rekku haukkui sakeaa kuusta. En nähnyt otusta ja lähdin jonkin ajan päästä pois. Muuta ei löytynyt.

Nyt viikolla töiden jälkeen olen alkanut Nisua reenaamaan yksinään. Nimen omaan hakua. Liikaa se on jo noiden vanhempien kanssa juossutkin vaikkakin on saanut hyvää kokemusta ja huomannut mistä on kyse.
Eilen paras lenkki ulottui 600m päähän, mutta muuten pyöri ihan auton lähellä. Pari kertaa lähti parin sadan metrin päähän ihmettelemään.
Tänään taas irtosi herkemmin omille teilleen vaikkei etäisyyttä tullut reilua 300m enempää, mutta pennusta on helposti havaittavissa että sitä enemmän kiinnostaa metsä kuin autolla isäntää ihannoida.
Nyt pitää nisua käyttää tyhjässä metsässä loppu kausi yksin ja istua napottaa autossa odotellen että pentu itse liikkuu ja oppii hakemaan. Vahva usko minulla on että tästä tulee vielä hyvä hakija. Ikää ja rohkeutta lisää niin homma alkaa pelaamaan. Hirvikontaktia tuo ei oikeastaan tarvi enää tälle syksyä.
Nyt kun olisi vain aikaa noille koirille tarpeeks niin tämäkin kausi saadaan onnellisesti päätökseen.
Alkuhan tuo olikin tarpeeksi hankala..

Hirvijahti ohi ennätysajassa

Tälle syksyä saimme lupia historiallisen vähän. 6 aikuista ja 4 vasaa oli lupa kaataa.
Hirviä tuntui alueessa olevan kohtalaisesti vaikkakin tyhjiäkin alueita oli.
Aloitus viikonloppuna kaatui 4 hirveä joista yksi tirolle lauantaina.
Tämän hirven kanssa kaikki ei mennyt ihan kuin elokuvissa ja lopussa nisukin pääsi mukaan seuraamaan lopetusta. Hirvi oli raanassa pystyssä kun nisu liittyi tiron seuraan ja alkoi hienosti haukkua. Kun ammuin kuolettavan laukauksen ei nisu ollut milläksikkään vaan ryntäsi kompuroivaa hirveä kohti. Hyvät on pennussa merkit jos vain haku alkaa sujumaan ja sitkeyttä piisaa.

Sunnuntai koluttiin tyhjiä maastoja. Haku oli hyvää mutta hirveä ei vain löytynyt. Nikukin sai aikaa metsässä, mutta hakulenkit ei vielä ole sillä tasolla kuin haluaisin, mutta kyllä se jälkiä merkkaili. Ilmeisesti ei kovin tuoreita ollut kun tirokaan ei niistä hirveä saanut ylös kun myöhemmin kokeiltiin.
Kotona huomasin tirolla olevan tassun olevan auki anturan yläpuolelta. Ei tuo menoa hidastanut kuitenkaan.
Rekku oli metsältä tullessa niin pahalla tuulella tirolle kun ei itse päässyt mukaan että päätin käyttää rekkua metsässä testaten tyhjässä maastossa miten maha kestää liikettä. Rekku on jo hyvän aikaa
vaikuttanut olevan kunnossa.

Ainii ja olihan meillä alueessa karhuja tällä kertaa. Perjantaina kun ajelin jahtialueelle oli karhuhaukku parhaillaan paikallisilla päällä. Haukku oli vain vaihtunut hirveen.
Lauantaina oli nuori karhu juossut yhden kaverin auton rinnalla. Kävimme muutama tunti sen jälkeen kokeilemassa koiria jälellä mitä ne tuumaa. Tiro ei muuta kuin merkkasi jälen mistä oli menny ja noussut metsään. Siinä oli jo liikaa muiden koirien hajuja. Nisu puolestaan veti niin intona että meni mutkat suoraksi eikä huomannut mistä se oli sivuun hypännyt. Ei tuo ainakaan pelännyt.

Tiistaina päästin rekun metsään ja intoa tuntui olevan niinkuin pitääkin pitkän tauon jälkeen. 2,2km paras hakulenkki ja reilut pari tuntia reksa juoksenteli nauttien vapaudesta.

Lauantaina päätin ottaa rekun ensin metsään. Olimme jo pimeällä metsässä ja vaikutti että pimeä hieman haittaa rekulla hakua eikä irronnut kunnolla. Kävi kyllä n.700m päässä mutta vain talvitien pohjia.
Kun alkoi valkenemaan lähti reksa jo aiemmin käymälleen alueelle poiketen kuitenkin eri reitille. Tasan kilometrin päässä alkoi haukku. Haukku pysyi hyvin paikallaan alkuun ja ehdin jo epäillä onko siellä hirvi vai jokin muu otus.
pian haukku alko valumaan kohti jokea jolloin olin varma hirvihaukusta.
Haukku liikkui kaukana teistä kohti jokea ja lopulta sen yli. Rekku perässä ja me jouduimme kiertämään pitkän pätkän päästäksemme alueeseen.
Ajoin noin 500m päähän ja isä lähti haukulle. Noin 100m päästyään hän näki ensimmäisen kerran jo hirven ja jopa lavankin mutta jätti vielä ampumatta koska ei nähnyt koko hirveä. Muutaman amputilanteen jälkeen haukku siirtyi edemmäs ja välissä oli sen verran iso joki ettei siitä päässyt yli haukulle.
Lähdin mukaan yrittämään tilannetta sillä talvitien pohja kiersi hienosti reitin eteen.
ehdin hyvin eteen odottelemaan sillä haukku pysyi paikallaan pitkiä pätkiä ja väliin hieman edeten.
lopulta näin jo hirven joka hieman sivuten paikkaani käveli eteenpäin rekun haukkuessa.
Pian avautui puolikkaan hirven kokoinen reikä kasvustossa johon sonni asetti lapansa joten ei voinut muuta kuin painaa liipaisinta. Sonni pomppasi liikkeelle ja ryntäsi kunnes kaatui kuolleena maahan noin 50m päähän osumapaikasta.

Palasimme autolle ja haimme mönkijän jolla meinattiin hirvi hakea pois. Laitoin Nisulle pannan kaulaan ja ajoin mönkijän kärryltä alas. Olimme valmiita lähtöön mutta pentua ei näkynyt missään. Katsoin puhelimesta niin siellähän se oli jo 650m päässä kaadolla. Liekkö mennyt meidän hajujälkiä pitkin vai ilmavainulla, sitä en tiedä. Reilu tunti meni aikaa siitä kun tultiin kaadolta joten jälkikin varmasti haisi hyvästi.
Joka tapauksessa oli mukava nähdä että pentukin irtoaa tarvittaessa ja hajut kiinnostavat.

Sunnuntaina lähdimme taas metsään ja nyt tiron kanssa. Menimme suunniteltuun alueeseen ja päästi koiran irti viiden aikaan aamulla. Hetken pyörittyään lähi maastossa koira irtosi ja lähti matkaan. Mitään ei kuulunut ja kello 10:00 päätin viheltää koiran pois metsästä. Kilometrejä en ole katsonut mutta tämä oli ensimmäinen kontakti koiraan irti laskun jälkeen.
Lopetimme jahdin ja menimme lahtivajalle pilkkomaan ja nylkemään ammuttuja hirviä.
Siihen pättyi hirvijahti 2014. Jotain talkoo hommia saattaa vielä olla edessä.

Nisulle ensimminen hirvihaukku!

Jälleen meni viikonloppu karhuja katellen ja hirviä haukuttaen.
Minulla on ollut tapana laskea koira irti vapaaseen hakuun ihan treeni mielessä jos merkkejä karhuista ei ole aamun aikana löytynyt. Näin on koirat saaneet kuntoa lisää ja hyviä haku reenejä.

Menomatkallla alueelta löytyi pienet marjapaskat jotka arvelin olevan karhun, mutta on mahdollista että iso kettukin tai muu marjan syöjä oli ne tielle tiputtanut.
Joka tapauksessa elukka oli tietä pitkin latonut ja porukkaa näytti jo alueella pyörineen, suuria odotuksia ei siis ollut.
Jätöksiltä ei päästy sen edemmäs. Eli hajuja ei ollut.

Ajelin leirin läheisyyteen ja laskin koirat irti leirin läheisyydessä. Oli jo iltapäivä joten ajattelin ettei elukoita ihan helpolla enää löydy. Nisu ja Tiro lähti yhdessä liikenteeseen nisun pysyessä matkassa useita kilometrejä. Muutaman kilometrin jälkeen nisu jäi jotain haistelemaan tiron jatkaessa matkaa. Tuosta nisu palasi leirin läheisyyteen josta pillitin pois. Joutui pimu uimaan muutaman metrin puron yli.
Tiro jatkoi matkaansa kilometri kilometriltä. Välillä selviteltiin jotain syönnös alueita ja näytti että tarttuo jollekkin jäljelle kun suunta vaihtui määrätietoiseen etenemiseen. Paikka missä se selvitteli jälkiä oli vaikeasti tavoitettavissa vesistöjen takana joten en lähtenyt tarkistamaan asiaa sillä tiro suuntasi kohtuu isoon erämaahan jonka taakse autolla kiertäminen ottaa kohtuudella aikaa.
Ajelin siis alueen toiselle laidalle odottamaan jossa kaveri jo passaili odotellen tuleeko koiran edessä riistaa.
Viimein tiro ylitti metsätien jolla kävin tarkistamassa mitä se jälestää, mutta mitään jälkiä ei löytynyt.
Ei muuta kuin menosuuntaan autolla eteen odottamaan mitä tapahtuu.
Vaikutti kuin jälki olisi tökännyt järveen koska tiro siellä rannassa veivasi edestakas. Pian tiro kuitenkin lähti kietämään järveä ja jatkoi matkaa toiselta puolen samaan suuntaan kuin aiemmin kohti minua.
Nyt alkoi jo ilma hämärtymään ja koira oli noin 700m päässä tulossa. Olipa jälellä tai muuten vain hakemassa oli aika kutsua koira pois sillä ampuma tilaisuutta ei enä tule pimeän vuoksi. Pillitin ja heti meno reipastui ja tiro tuli suoraan luokseni.
Hakumatkaa kertyi reipas 28km. Lenkistä ei voi puhua, mutta tulee kutsumalla pois niin tämö ei haittaa.

Illalla saatiin vinkkiä karhuista ja lauantaina kello soi 2:30 jolloin lähdettiin ajelemaan noin 50km päähän tarkistamaan tilanne. Tuoretta jälkeä ei löydetty vaikka alueessa oli karhu liikkunut. Muut kyllä löysi jälkiä joten alkoi tuntua että sitä on sokea puusilmä vaikka normaalisti huonotkin jälet oon huomannut.
Vapaa haku päättyi haukkuun. Liike oli niin kummallinen että olin jo melko varma että nyt saattas nalle olla edessä. Vauhtia piisasi ja teki paluuperiä ennen tietä ja ihme lenkkejä heti sen jälkeen.
Loppujen loppuun edessä oli hirvi, mutta arvoitukseksi jäi olisiko alkuun ollut karhu.

Sunnuntain ohjelmassa oli saada nisulle hirvikontakti. Helpoiten se onnistuu niin että laittaa tiron mettään ja toivoo yhteistyö kykyisen hirven löytyvän.
No tuore jälki löytyi tieltä. Tiro jälelle ja kilometrin päästä haukku päälle. Suoraan juoksi elukat järveeen ja lahden yli uimaan. Uinti matkaa tuli noin 200m.
Kolmisen kilometriä menoa vielä jatkui uinnin jälkeen jonka jälkeen alkoivat asettua seisonta haukkuun.
Lopussakin haukku oli valunut noin 200m päähän jolloin lähdin nisua viemään narussa lähemmäksi. Metsä oli onneksi harvaa va jo 100 päästä näki hirvet.
Päästin nisun irti joka haukahteli jo ennen kuin näki mitään, mutta kun päästiin näkö etäisyydelle nisu oli minusta 30m päässä hirviä kohti ja hyppi pystyssä jotta näkis paremmin. Tiro heiti haukun ja kuunteli et mitä nyt tapahtuu. Hirvet lähti sievästi liikkeelle jolloin nisu lähti leikkiinmukaan ja juoksi tiron vireen haukkumaan.
Hirvet lähti siirtyvänä kohti takas lahtea jonka yli juuri uivat. Noin 4km nisu oli matkassa kunnes hirvet uivat takaisin lahden yli ja jatkoivat matkaa rannan suuntaisesti. Hirvet eivät enää pysähtyneet vaan menivät vielä seuraavasta salmesta yli jonka jäkeen tirolla loppu napsut ja jäi jälkeen. Lopulta tiro oli niin poikki että jäi kankaalle makaamaan ja vetämään happea. Raskas viikonloppu tuo tirolle olikin. Tuli kutsusta pois oikein tympääntyneen näköisenä.
Tarkistin matkat ja 24km oli tiro tänäänkin työskennellyt joten luovuttaminen oli ihan ok huomioiden edellis päivien rasitukset.
Nyt sitten alkaa nisun koulutus yksinään. Nisulla on käsitys mitä siellä metsässä tehdään ja nyt kun hirvijahti alkaa saa nisu pärjätä ilman tiron apua. Toivotaan että hirviä löytyy ja rohkeus riittää yksin työskentelyyn. Nyt erityisesti hakua aletaan reenaamaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta =)

Positiivisempaa välillä.

Nisu alkanut mukavasti kehittymään. Ensimmäisen hirvikontaktin jälkeen rohkeutta on tullut lisää ja kiinnostus riistaan vain kasvanut.
Karhun jälkiä nisu on merkkaillut kun olemme metsässä kävelleet.
Viimeisin oli ampiais pesä jonka karhu oli repinyt auki. Pari ampiaistakin oli vielä pesässä. Vaihdoin koiran mutta karhua ei löytynyt. Oli jälki sen verran vanhennu ja jokeen oli mennyt.

Rekku alkaa toipumaan pikkuhiljaa leikkauksesta. Syytä mahakipuun ei löytynyt mutta epäily että myrkkyä olisi syönyt. Nyt poju syö ja juo hienosti. Toivotaan että toipuminen jatkuu hyvin eikä takapakkia tule.

Tiron kunnon nousun myötä riistan nälkä on kasvanut ainakin hakumatkoista päätellen.
Tänään aamulla jälesti edellis päivän hirven jälkeä 8km nostaen hirven ylös. Hirvi oli taas pikajuoksija ja lystiä riitti parin kymmenen kilometrin verran kunnes kunto loppui. 

Tänä vuonna näitä juoksijoita on siunanntunut liiankin kanssa. Ihmetyttää tällainen käytös sillä yleensä tiro saa hirven kuin hirven jäämään löytöpaikalle.

Aamullinen hirvihaukku joka muodostui ajoksi..

Kylmää hakua kun tehdään ei voida enää puhua hakulenkeistä. Toisaalta hyvä mutta on siinä huonot puolensakkin. Tiro päivästä toiseen tekee hakua niin että etenee vain suoraan niin kauan kuin jotain löytyy tai ukko ottaa kyytiin. Tiro tulee onneksi pillillä pois hakulenkiltä joten maaston vaihtokin onnistuu kun vain pääsee autolla pillitysetäisyydelle.

Eilinen "hakulenkki"

Käytössäni on ollut firman esittelypanta jotta laite tulee tutuksi. Hyvä peli tuntuu tämä b-barkkikin olevan.

Huono onni jatkuu karhunmetsästyksessä

Karhunpyntiä on jatkunut nyt jo muutamia päiviä. Karhut on tuntuneet olevan hukassa eikäalkuun ole jälkiäkään löytynyt mitä lähteä selvittelemään.
Laskin päivällä vuoro päivin koiria vapaaseen hakuun jotta ainakin kunto kasvaisi vaikka nallea ei löytyisikään. Aamuisin tietty etittiin jälkiä teiltä lanauksilta sekä käveltiin metsässä etsien merkkejä nallesta.

Mukava oli huomata miten rekulla haku hommat sujui alkukaudesta ja huonosta kunnosta riippumatta, lähes aina vähintään kilometrin otti etäisyyttä tehden laajaa lenkkiä. Huomasin jotain olevan pielessä kun rekku ei sit seuraavana päivänä oikein irronnut eikä lähtenyt hakemaan vaikka edellispäivän rasitus oli ollut kevyttä.
Tätä jatkui muutamia päiviä ja rekku aina virkistyi päivän levon jälkeen ja meno taas maistui.
Sitten eräänä päivänä rekku oli taas irti eikä oikein irronnut edemmäs. Näin jopa hirven josta rekku meni ohi juosten väärälle puolelle polkua metsään. Tämä oli viimeinen pisara ja nyt koira lääkäriin.
Lääkäri ei loytänyt mitään muuta vikaa kuin et maha oli reksalla kipeä.
Kaikki kokeet otettiin, röngenkuvat ja vielä ultrattiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Maksa, munuais ja haima arvot normaalit.
Nyt on viikko oltu kotona ja rekun vointi on seilannut ylös alas. Ei syö juuri mitään eikä juo ollenkaan. Viikonloppuna käytiin tiputtamassa nestettä litra suoraan suoneen joka virkisti koiran.
Nyt rekku on leikkauksessa parasta aikaa ja saa nähdä mitä tapahtuu.. Ei uskalla edes arvailla.

Harmittaa sinällään tämä huono onni kun kaikki nämä sattuu aina karhun mehtuun aikaan, kuten viimeksi kun tiro löysi vapaasta hausta karhun niin korva oli tulehtunut niin haukkua ei tullut eikä muutenkaan viihtynyt kauaa äkäsen karhun luona.
Rekulta odotin tälle vuotta suuria tekoja ja tarkoitus oli käyttää poju kokeissa jotta oltaisiin pyritty erraushaukuihin ja laikojen sm kisoihin. Alkuun ajattelin tiron viemistä sm kisaan mutta pitää nyt miettiä käytänkö kokeissa lainkaan. Into koe hommiin on laantunut ja haluttaa enemmän olla karhumetillä kuin kisaamassa.

Positiivista on että tiro on osoittanut olevan edelleen huipppu hirvikoira. Kunto on nousemassa ja yksi täyden erän haukku on jo takana.
Nisu on vielä liian nuori hirvelle. Hajut kyllä kiinnostaa mutta ei uskalla vielä lähteä hirvelle. Yhden kerran kerran nisu on nähnyt hirven ja niin tuo hyökkäili kohti kovasti haukahellen muttei lähtenyt perään sen pidemmälle. Odotellaan kuukausi pari niin asian pitä olla toinen. Lisää kokemuksia ja mettäaikaa se nyt kaipaa.

Karhurintamalla tuntuu olevan kova kilpailu. Alue mitä seurattiin noin viikon ajan tuntui olevan muidenkin tiedossa. Löysimme jäljet eräänä aamuna jossa oli jo karhukoira käynyt tutkailemassa. Lähdin tiron kanssa selvittelemään löytyykö jälkeä syvemmältä metsästä ja kyllähän noin kilometrin päästä tiro tarttui jälkeen ja selvitteli sitä parisen tuntia. Kävin matkalla tarkistamassa tien ylityksellä ettei kyseessä ollut hirvi. Jossain vaiheessa se kuitenkin vaihtui hirveksi ja loppu on vrmasti kaikilla tiedossa. Hirvihaukkua loppupäivä.

Seuraavana aamuna oltiin hieman liian myöhään liikkeellä tai ainakin reitti olisis pitänyt lähteä kiertämään toiseen suuntaan sillä taas oli nalle mennyt tiellä ja toinen porukka oli kokoontumassa paikalla.
Karhu oli nuori yksilö mutta oli antanut haukuttaa hyvin paikallaan ja he ampuivat nallen.

Nyt odotellaan rekun tuomiota ja aletaan tiron ja nisun kanssa etsimään uusia nallukoita. Nisulle nyt vain mehtää ja hirven hajuja muttei nalleja..

Kiire jo kunnon kohotukselle

Nämä helteet ovat ollet harmina jo monta viikoa. Monet sanoo ettei saa valittaa kun kerrankin on lämmin, mutta kyllä minä valitan.. Lämmin ei luita riko mutta pakkaselta voi suojautua toisin kuin helteeltä ja onhan tämä koirille ihan karmeeta aikaa.
Joka päivä on käyty joella uimassa koirien kanssa, jotta eivät ihan tukehdu.
Kuntoa ei ole pääsyt pitämään yllä niinkuin normaalisti kun ei ole voinut lenkillä käydä. Soutuvenettäkään ei ole meillä Kajaanissa jotta voisi uittaa koiria. Menee kyllä nyt hankinta listalle!

Nyt on ollut sen verran kiireitä etten ole ehtinyt muutamaan viikkoon käyttää nisuakaan jälkireeneissä. Nyt olis vkl tarkoitus taas käydä jälkeä tekee jottei se kokonaan jää.

Olen aloittanut aamuisin pyörälenkit urosten kanssa koska jahtiaika painaa jo päälle ja koirat pitää saada kuntoon. Tuli huomattua että itse olen porukan huono kuntoisin joten liikunta ei tee pahaa minullekkaan.
Tuleepahan uni rytmikin käännettyä hyvissä ajoin jahti aikaan kun joutuu 5 aikaan nousemaan lenkille. Jahdissa toki joutuu nousemaan vielä aikaisiemmin..

Tirolla alkanut massaa tulemaan roppiin viimeinkin. Aiemmin se on ollut todella hoikka vaikkakin lihaksikas. Ilmeisesti ikä ja liikunnan puute nostanut pojan painoa jonkin verran. Punnitsin tuossa kuukausi sitten sen niin mittari ponkasi 35kiloon. Pitänee pari kiloa saada pois jahtia ajatellen, mutta jospa se ei nyt niin laihtusi paljoa syksyn aikana kuin on ollut tapana.

Rekku on myös ollut kuin kukkakeppi, mutta nyt on rekullakin alkanut hieman paikat pyöristyä.
Olemme rekulle joutuneet ruokavaliota muokkaamaan sillä kun tuntuu sen suhteen olevan herkkä maha. Rekulla on pysynyt peruskunto paremmin kuin tirolla. Näyttää ikä vaikuttava asiaan.

Alkaa olla aika ottaa nenäpunkkilääkkeet. Viime vuonna meni viikko poskelleen kun pojilla oli punkki eikä tirolla ehtinyt hajuaisti palautua kuurin aikana vaan nokka alkoi pelaamaan vasta viikko aloituksesta. Nyt pitää varautua ajoissa.

Nisu on kasvanut hienosti ja on edelleen rekun kanssa samassa häkissä, mutta nyt on oma häkki rakenteilla ja ensi viikolla nisu pääsee omaan häkkiin.

Nii ja käytettiinhän me rekkua konekarhullakin kun se oli Kajaanissa. Rekku poika haukku 10 pistettä. Ei meinannu emäntä saada rekkua pois koneelta vaan joutu kiskomaan perässään haukkuvaa vikuria.
Näitä kone hommia ei moni arvosta, mutta itse pidän sitä koirille hyvänä viihteenä, joten mulle on turha tulla puhumaan mistään höpöhommista jos sanojalla oma koira makaa koko kesän häkin perukoilla. Mielipiteensä kaikilla joista jotkut noteerataan ja toiset ei =)

Loppukesän jatkoja toivottelee
Petokorven porukka!

Voi hellettä

On nyt kyllä lämmitä piisannut ihan liiaksi asti. Edes yöllä ei jähdy niin että voisi koiria juoksuttaa. Tässä alkaa tulla kiire saada koirat kuntoon kauden alkuun.
Mökillä käydessä käytiin soutamassa ja koirat ui perässä (hihnassa). Nisu ei malttanut pysyä rannalla vaan lähti perään  uimaan palaten pian takaisin.
Kiireiden ja heteen vuoksi jäänyt pennun jälkireenitkin vähemmälle. Jospa tämä härdelli laantuu elokuun alkuun ja pääsee taas koiria kunnolla koulimaan ja kuntouttamaan jahtia varten.

Nisu on kasvanut jo mukavasti kokoa. Pieneltähän tuo näyttää poikien rinnalla mutta niin sen kuuluukin.
Riistaviettiä pennulla tuntuu olevan, mutta huomaa että ei ole vielä valmis tosi hommiin vaan uusia asiaoita on vielä liikaa.
Hirven jakarhun hajut kiinnostaa. Juhannuksena päästiin testaamaan ja ihan hyvät ensivaikutelmat.
Käytin pentua metsässä ja ihmettelin kun niin tarkaan haisteli polulla ja oksia. Ei lähtenyt kauas vaan siinä lähi etäisyydellä tutki maastoa ja hajuja. Ajattelin että poroja mahtanut kulkea tästä.
Muutama sata metriä mentiin nisu edelllä ja pian pehmeässä maaston kohdassa oli selkeä karhun jälki. Selvivi sekin mysteeri mitä se niin intona nuuhki.
Samana päivänä pääsi vielä tuoreille hirven hajuille ja siinä tuntu olevan jo enemmän menoa ja meininkiä mutta ei kait ihme kun hirvi oli juuri hetkeä ennen kadonnut metsikköön.
Nisu haki jäljen ilmavainulla ja lähti sitä seuraamaan. Muutaman sata metriä mentyään ylitti ison ojan josta en päässyt yli joten jouduin viheltämään nisun takaisin.
Tästä jatketaan ja koitetaan löytää syksyllä karhuja. Nisu ei vielä pääse karhumetille.

Ramynperän-tiro.blogspot.com muuttui Petokorven.blogspot.comiksi

Uuden narttu pennun myötä kävin myös kasvattajakurssin ja nyt on kennel nimi käytössä.
Nimen pohtimiseen meni parisen viikkoa mutta viimein sain jotain paperille. Niinhän siinä kävi että se kakkos vaihtoehto tuli sitten käyttöön. Ykkönen olisi ollut mieluisampi mutta siihen ei itse pystynyt vaikuttamaan.
Kylläpä se tämäkin passaa ja sen myötä blogin ulkoasu hiemanmuuttui ja tein logon.
Nyt sitä ollaanvirallisesti kasvattaja, mutta pentuja tulloo vasta jonkun vuoden päästä jos silloinkaan. Kaikkihan riippuu nuoresta pimusta alkaako riista kiinnostamaan.
Näillä mennään nyt.

-Esa

Nisu viimein Suomen rekkarissa

Aloin jo ihmettelemään miksi kestää niin kauan saada tiedot rekkariin kunnes huomasin että lasku oli maksamatta.. No maksu pankkiin ja pian olikin rekkari kunnossa.
Tässä linkki nisun tietoihin jos jotakuta kiinnostaa mistä tuo uus pentu koostuu.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI23808/14&R=305

Ollaan joka viikko pyritty jälki reeniä tekemään nisun kanssa, mutta nyt on ollut sen verran kiireitä että yksi reissu on jäänyt väliin.
Pitää huomenna yrittää reenit tehdä jotta homma ei unohdu kokonaan.

Käytiin koirien kanssa pururata kiertää ja nyt huomasi jo muutoksen nisun käytöksessä. Tähän asti ei mielellään lähtenyt yksin metsään vaan ainoastaan jälkireeneissä meni reilut 100m kunnes kiirehti takas isännän luo.
Nyt nisu teki spurtti lenkkiä mesässä jättäen meidät hetkeksi. Paluumatkalla kun pojat jäi uimaan nisu jatkoi kirmaten metsässä matkaa jo näkymättömiin meidän edellä eikä palannut meitä hakemaan vaan odotteli rauhassa kun näki meidän tulevan kohti. Nyt näyttää siltä että mettäreeniä pitää alkaa suorittamaan oikealla tavalla ja rohkaista sitä yksin tutustumaan ympäristöön. Luulen että nyt alkaa tyttö irtaantuu hieman kauemmas isännästä.

Nisu retuuttaa rekkua samassa häkissä armottomasti, mutta rekulla on niin hyvä luonne ja pitkä sinni että ei huolta että vahinkoja tulisi. Nisu on usein ihan kuolan peitossa leikkien jäljiltä.
Tiro saa oman osansa lenkeillä nisun huomiosta kun vauhdilla loikataan kaulaan kiinni murinan kanssa. Tiro on kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, mutta kun pentu vinkasee  jotakin niin heti on paikalla tarkistamassa että nisulla ei ole hätää.
Toisten koirien kanssa välillä pientä ongelmaa kun on tirolla tuota suojeluviettiä enemmän ku tarpeeksi.

Nisun kanssa jälkihajoituksia

Ollan nisun kanssa aloitettu heti jälkiharjoitukset.
Nyt on kolmas kerta kun metsässä käytiin jälkeä tekemäss. Ensimmäinen reissu meni vähän pieleen kun vein pennun liian akaisin jäljelle joten se lyhyt jälki mentiin ilmavainulla.
Vappuna tein n.40 jäljen ja jätin sen tunniksi rauhaan. Mentiin edemmäs ensin tutustelemaan metsän hajuihin.
Kun vein pimun jäljelle niin sehän lähti hyvin sitä etenemään. Nenu maassa meni koko matkan jäljen päähän väliin mutustellen kinkun palasia joita olin sinne pudotellut. Perillä odotteli villasukat jotka kyllästetty karhun rasvalla ja pala kinkkua.
Seurasin jäljitystä koko matkan kuvaten sen videolle. Ikää nisulla oli tuolloin 10 viikkoa.

Nyt käytiin taas kokeilemassa miten se jälki maistuu. Nyt tein reilun 100m jäljen. Taas mentiin edemmäs odottelemaan hajujen hälvenemistä.
Nisu ei vielä lähde edemmäs vaikka irti sen laskee metsään, mutta ei vielä tarvikkaan on se sen verran pieni vielä. Kotipihalta se kyllä lähtee luikkii karkuun muttei vielä metsässä.

Päästin nisun jälleen noin tunin päästä jäljelle ja nyt se lähtikin heti reippaasti menemään. Niin että ensimmäiset herkut jäi huomaamatta.. Ilmeisesti olis pitänyt hieman pidempään vielä odottaa.
Nyt en lähtenyt matkaan vaan menin sivummalle seuraamaan miten homma etenee.
Nisu eteni koko jäljen välillä käyden tarkistamassa taakse päin jäikö herkkuja. Lopulta se palasi omia jälkiään takaisin jäljen päästä.

Jälkiharjoituksia jatketaan nyt viikon välein asteittain haastetta ja matkaa lisäten. Jospa se palkitsis myöhemmin.

Urosten kanssa olen pyörälenkillä käynyt joitain viikkoja. Meni aika pitkään ennen kuin tiet olis siinä kunnossa että pyöällä viitsi lähteä lenkittämään.
Rekulla on kova pohjakunto ja kympin lekit menee hienosti. Tirolla on päässyt paino hieman nousemaan lepojakson aikana. Ilmeisesti liharuoka tekee tehtävänsä. Punnitsin koirat matolääkityksen vuoksi viikko sitten ja tiro painoi 34kg ja nisu 8,4kg. Rekku on edelleen 30kg. Siihen ei tunnu liha tarttuvan, mutta väliäkö tuolla kun liikkua jaksaa eikä ole liian laihakaan.

Tähän tyyliin kait se kesä meillä etenee..

Sähköposti ongelmia

Huomasin että postin siirto ei pelaa vanhasta postista omaan postiini joten poistin linkin vanhaan postiin ja laitoin omani tilalle.
Nyt pitäs tulla postit perille.
Eli jos olette kiinnostuneita uroksista astutus hommiin niin sähköpostin kautta voi ottaa yhteyttä. Soitellaan sit asiasta ja keskustellaan tarkemmin.

koirien arkea

Nisun tultua taloon, on arki taas saanut vauhtia. Rekku ja Tiro on hyväksynyt uuden pennun taloon ja lauman jäseneksi.
Varsinkin Rekku tuntuu olevan Nisusta aivan innoissaan, kovasti hoitaa vauvaa.
Olimme koko sakki mökillä pääsiäisen, ja siellä Nisu pääsi tutustumaan pilkkimiseen ja hyppivät kalat sai kyytiä. Myös porojen hajuja päästiin nuuskimaan, ne kiinnosti niin kovasti ettei Nisua meinannut saada hajuilta pois!
Kaikki riista hajuineen on ihanaa neidistä ja niitä seurataan nokka maata viistäen! :)
Nisu on nyt ollut Rekun kanssa häkissä pieniä hetkiä ja hyvin näyttää menevän, enemmän Rekku saa kyytiä, kun Nisu puree joka paikasta, mutta Rekku herrasmiehenä hieman kirsulla tökkää kun pureminen menee liian kovaksi, ja Tiro komentaa viimeisen sanan viereisestä häkistä kun meteli menee sen korville liian kovaksi! Joten tällä hetkellä kaikki on hyvin.
Tämä Nisu on aika kovapäinen neiti, se murisee ja haukkuu ja jopa ulvontaa on kuulunut. Mutta hyvin on sisäistänyt sanan EI! Yksin Nisua ei voi pihalle jättää, jollei tyttö ole häkissä, lähtee sen verran vilkkaasti menemään, naapureille olen sanonut, etteivät välitä vaikka välillä mennään niiden pihalla, ei me niiden ikkunoista katsella, vaan Nisua haetaan! :)
Hyvää kesän odotusta kaikille!

Uusi pentu taloon

No nyt on viimein saatu ensimmäinen narttu laika taloon.
Käytiin perjantaina Ruotsin maalla piipahtaa ja palattiin pirteän pikku pimun kanssa kotiin.

Nartun vanhemmat pitäs olla itsenäisiä ja sitkeitä työskentelijöitä. Suvussa on paljon hyviä karhun haukkujia joista osa ihan kuuluisia Ruotsissa.
Nyt toiveissa olisi että tällekkin pimulle karhuhaukku kajahtaa tulevaisuudessa ja pysyisi työmaalla tarvittavat 5h vähintään.

Hajuaisti tuntuu olevan ainakin kunnossa. Heti kun kotiin päästiin oli hirvenkarva tupsuja suussa ja pian pentu kiipeili jo kompostin päällä hirven luita haistellen.
Kutsumma koiraa nisuksi koska virallinen nimi on niin hankala suomalaisittain lausua. Gäddrtäskbergets Gnistra on oikea nimi.
Nisu on heti ensimmäistä päivistä lähtien rohkeasti liikkunut ja tutkinut ympäristöä. Takapihan metsä kutsuu heti kun irti päästää. yhden päästäisen se jo kerkisi metsästää ja ehti syödäkkin puoliksi ennen kuin huomasin tapahtuneen.
Nyt alkaa taas sama rumba uusiksi eli koiran koulutus, mutta mikäs sen mukavempaa =)

Näyttely hommia.

Kävästiin rekun kanssa näyttelyssä Kajaanissa.
Ei ollut kuin 6 laikaa ja moni laika oli yksin kehässä koska olivat eri luokissa.
Rekku oli avo luokassa yksin. Karva oli kyllä pahasti irti mutta vielä se näytti jotenkuten koiralta =)

Rekku on kyllä cool jätkä. Ei se paljon hötkyillyt muiden koirien perään ja osasi käyttäytyä hienosti.
Ei provosoitunut muiden ärinöistä ja muutenkin käyttäytyi rauhallisesti.
Toinen uroslaika tuli ihan veireen isännän kanssa jutustelee ja leikkimään tuo olis rekulla haluttanut kun vastapelurikin osasi olla nätisti.

No näyttely meni toivotulla tavalla. Tiedossahan oli että rekku saattaa saada hylsyn sen koon vuoksi.
Heti alkuun tuomari tuli mitan kanssa vaikka ei mitannut muita laikoja lainkaan.
Mittasi pari kertaa ja näytti mittaa minulle. Tuumasi että virallinen mittahan on 64cm ja mitta näytti karvan alle 66cm.
Sanoin että hyvähän saa olla pari senttiä päälle johon tuomari että täytyy asia tarkistaa.
Totesi että koiran omista on oikeassa ja arvostelu jatkui.
Muuten rekku sai kehuja mutta takajalat on hieman ulospäin kiertyvät ja hieman luisu lantio. Mitä lienee meinaa..
Loppujen lopuksi tulokseksi saatiin H mikä riittää meille. Nyt on hyvä lähteä hakemaan lisää haukkutuloksia ja koittaa saada KVA titteli. Tarkoitus on myös pyrkiä erraushaukkuihin tulevana syksynä.

Muutoksen tuulia!

Taas on uusi vuosi vierähtänyt käyntiin, mutta siitähuolimatta koira hommat pysyy ajatuksissa.
Rekku on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn Kajaaniin. Käytiin jo pallohallissa harjottelemassa ja sehän meni hienosti. Rekku osasi käyttäytyä oikein hienosti eikä höntyillyt ympäriinsä muiden perässä. Rekun koko on ollut koko ajan mietinnän kohteena kun sitä ei oo tullut itse mitattua. Harjoituksissa rekku mitattiin ja kyllä se laki mitoissa on, mutta rimaa hipoen.

Kävin tuossa kasvattajakurssinkin Kajaanissa ja nyt on kennelnimi vetämässä. Taisi nämä koirat vielä mennessään lopuksi ikää.
No mitä sitä kennel nimellä tekee ilman narttua??
Narttua olenkin etsinyt kohtuullisen korkeilla kriteereillä kiinnittäen huomion enimmäkseen narttulinjaan. Vaatimukset olivat että nartun tulisi olla ns. täyden erän koira vähintään. Eli 5h hirvellä pitäisi viihtyä. Lisää haastetta hommaan kun laipasin niin karhuveriä piti tietysti olla.
Pari pentuetta meni huti kun olin myöhässä liikkeellä, tai oikeastaan kolme. Ensimmäinen mistä olisin ehdottomasti halunnut pennun oli jo tarjolla ennen kuin olin päättänyt pentua ottaa.
Mutta nyt pienten vastoinkäymisten jälkeen pentu löytyi ja sain varattua itselle neitin naapuri maasta. Siellä on isän ja emän puolella molemmat vaatimukset täytetty ja ihan reilulla marginaalilla.

Pari viikkoa tässä joutuu kärvistelemään ennen kuin pääsee neitiä hakemaan.

Nyt onkin sit jo puhuttu että muutettaisiin pois taajama alueelta kun noita koiria alkaa kertymään. Pitänee alkaa taloa laittamaan myyntikuntoon ja kattelemaan syrjästä sopivaa kämppää.

nyt vain sormet ristiin ettei tule enää mutkia matkaan =)

Talven kuulumisia

Mennyt syksy on enää muisto vain. Karhun pyynti näytti edelleen olevan se haastavin laji, ennen kaikkea sen karhun löytäminen taitaa olla vaikeinta. Tiheä hirvikanta ei ainakaan helpottanut hommaa.

Hirven pyynti taasen meni vähän liiankin hyvin. Tuntuu jopa ettei siinä ole paljoa haastetta enää. Onneksi on muitakin pyyntimuotoja jotka haastaa niin koirat kuin miehetkin.

Nyt ollaan ilves porukan mukana kuljettu ja koitettu kissoja saada nurin. Porukassa kun ollaan pyydetty on pääasiassa käytetty ajavia koiria ja tulostakin on syntynyt. Itsekkin pääsin jo passissa vilauksen kissasta näkemään mutta hetki oli liian lyhyt ja kissa kaukana..

Koiria kiinnostaa ilves ainakin jälkiä haistellaan ja vetoa olisi. Nyt olisi tarkoitus päästä reenaamaan kisulle joku päivä jotta näkisi miten kaverit pelaa. Vielä ei olla löydetty sellaisia jälkiä turvallisella alueella jolle koiran olisi irti voinut laskea.

Koirat on saneet liikuntaa nyt rekeä vetäen pari kertaa viikossa ja päivittäin käydään kävelylenkillä.

Kun olin eka kertaa tarkistamassa verkkoja laitoin koirat keppiin jäälle kiinni kuten edelliselläkin kerralla. Nyt havahduin koirien leikkimisestä lähteviin ääniin ja komensinkin koiria että lopettaa, koska arvelin sen menevän liian pitkälle ja pian olisi tappelu pystyssä.

Näin siinä sit kävikin eikä ottelu loppunut kun edempää koitin huutaa. Juoksin koiria kohti jolloin pojat lopetti rähinän. Pääsin paikalle näin verta lumella ja rekulla vuoti huulesta ja nokasta verta. Rekku seisoi pää painuksissa ja urisi pahalla päällä vielä hetken sen jälkeen. Tarkistin vammojen olevan vain pieniä naarmuja eikä huolta mielestäni ollut joten otin vain tiron pois keski avennolle kiinni. Tirolla ei näkynyt mitään vammoja päälle päin.

Kotia kun pääsin niin johan tironkin kaulasta löytyi verta karvojen joukosta. Pari reikää oli rekku purrut tiron kaulaan jotka ei kuitenkaan vuotaneet sen enemää joten en lääkäriin lähtenyt.

Pari rupea kaulan tienoolta löytyi myöhemmin ja kuonossa puolen sentin rupi joka on kyllä muustakin voinut tulla.

Näyttää rekulla luonto kasvaneen ja alkaa pikkuhiljaa pitämään puolensa tiron kanssa. 

Koirat tulee hyvin toimeen senkin jälkeen eikä traumoja ole jäänyt. Yhdessä ovat metsässäkin juosseet ilman yhteen ottoja. Vielä näyttää siltä että tiro on pitänyt kingin tittelin..

Nyt olen huolehtinut että vastaavaa ei pääse tapahtumaan enkä jätä niitä yksi kaksistaa niin että pääsevät remuamaan.