Katsaus vuoteen 2012

vuosi alkaa olla lopuillaan ja tänä vuonna onkin tapahtunut paljon.
Tammikuussa syntyi Rekku ja maaliskuussa uusi koira vauva tuli meille. Rekku pääsi tutustumaan heti Tiroon ja kaikki meni hyvin, arvojärjestys on alusta asti ollut selvillä, joten tappeluilta on säästytty.
Rekku kasvoi kovaa kyytiä ja kesän lopulla alkoi olla Tiron kokoinen ja hirvijahdin loputtua Rekku oli kasvanut Tiron ohi. Tiedossa olikin että Rekusta tulee iso poika. Tällä hetkellä Rekulla on painoa 33 kg ja säkäkorkeus on n. 67 cm, vaikka korkeutta on aika vaikea mitata. Onneksi tämä jättiläinen on hyvä luontoinen!
Kesä meni Rekkua totuttaessa metsään, alussa tuntui, että Rekku ei lähde mihinkään meidän vierestä, sitten elokuussa menin katselemaan sieniä muutaman kilometrin päästä kotia ja otin Rekun sienikaveriksi, niin koira otti jalat alleen ja tuli kotiin. Onneksi oli tutkapanta kaulassa, minä soitin Esalle, että menee koiraa vastaan, niin eihän se ehtinyt, kun Rekku oli jo tyytyväisenä ollut Tiron häkin vieressä! :) Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kyllä tästä vielä hyvä hirvikoira saadaan.
Tiroa vaivasi pitkin kesää korvatulehdus ja karhujahti meni sen takia mönkään. Tirolla oli myös traumoja hirveltä päähän saadusta potkusta. Käytimme pojat konehirvellä, Rekku sai ensikosketuksen hirviin ja Tiro sai terapiaa! :)
Hirvijahdin aloitus onnistui yli odotusten, aloitus viikonlopun saldona: Tirolle 2 hirveä ja Rekulle yksi! Oli niin helpottavaa huomata, että Tiro on toipunut korvatulehduksesta ja alkaa olla varma toiminen taas! Tässä vaiheessa uskalletiin alkaa miettiä haukkukokeita Tirolle! Ja meidän Rekku, olihan se niin odottamaton kaato, meidän toiveena oli Rekun eka syksyllle, että poika saisi edes jonkinlaista haukkua aikaiseksi, mutta että kaato, se oli aivan mahtavaa!
Syksyn lopullinen hirvisaldo oli: Tirolle 6 kaatoa ja Rekulle yksi.

 

 

 

Kun Tiro saatiin taas toimimaan hirvillä, niin haukkukokeet olivat tavoitteena, pohjalla oli vuodelta 2011 avo1, joten tästä oli hyvä jatkaa! 17.11 Tiro kävi esa haukuissa ja sieltä oli kotiin tuomisena 88 pistettä! Tästä jatkettiin kokeissa käyntiä ja 27.12 Tiro haukkui neljännen ykköstuloksen pisteillä 87,5 ja näin ollen KVA:n!
Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut haastava, hauska, muistorikas ja ihana!
Haluan kiittää kaikkia lukijoita ja toivottaa onnellista Uutta Vuotta 2013.
Lisäksi haluan kiittää ja onnitella Tiron kasvattajia Rämynperässä ja toivottaa heille ihanaa uutta vuotta 2013!

Tirosta KVA!

Pakkas lukemat laski pitkästä aikaa siedetävälle tasolle ja aloin pikaisesti järkkäämään koetta tirolle ja tavoitteena viimeinen ykkönen. Lunta ei ollut onneksi satanut lisää pakkasten aikana joten veilä pääsisi maastoon.
Torstaille saatiin tuomarit ja maastpt järjestettyä joten eikun aamulla metsään.
Tuttavani oli käynyt edellisenä päivänä kartoittamassa alueita missä hirvet oli liikkuneet kuten myös ryhmätuomari. Aamulla mentiin edellispäivän havainto alueille. Nyt otettiin varman päälle eikä menty edemmäs varmistellen löytömatkojen toivossa vaan tavoite oli saada se ykkönen.
Päästin tiron autosta ja välittömästi tiro merkkaili paikkoja missä hirvetli syöneet. Niin siinä sitten kävi että paskalenkin jälkeen tiro löysi ykkösvasa porukan ja peli auki. Tällä kaudella kaikki tulekseen johtaneet kokeet on menneet niin että eka lenkiltä löytö. Harmi sinänsä kun tiedän että tiro saa hausta täydet pisteet normaali haulla.
Löytöhaukku ei ihan pysynyt paikallaan mutta riittävästi etteä pisteitä kertyi. 2 ensimmäistä AT.ta saatiin helposti mutta taas oli ongelmia saada hirvet liikkumaan. Toinen karkko oli vain 200m. Odotimme 10min toisen karkon jälkeen ja otettiin kolmas AT. Samalla otin vähän rajumman tekniikan käyttöön ja juoksin kohti hirviä harvassa metsässä. Hirvet katsoi ihmeissään et meinaako tuo ukko tulee päälle ja sit mentiin! Pääsin noin 50m metriin hirvien ihmetellessä. Lähdimme takaisin autolle ja erää oli jäljellä noin pari tuntia. Hirvet asettui taasen kiinteään haukkuun ja kilometrejä puuttui ainakin se pari. Alkoi jo huolestuttamaan ihan todella sillä olimme jumissa lumisella metsätiellä yli kilomertin päässä haukusta. Hitaasti mutta varmasti edestakas vauhtia ottaen päästiin viimein irti ja lähdimme lähemmäs haukkua. Matkalla huomasimme onneksemme hirvien karkonneen ja ottaneet sen verran karkkoja että matkat tulivat täyteen. Nyt voitiin odotella lähempänä  erän päättymistä ja koittaa koiraa saada kiinni.
Erä päättyi ja lähdin viheltämään koiraa takaisin. No eihän se onnitunut kuten ei ennenkään. Hirvet ottivat vain etäisyyttä kun kuulivat pillin äänen ja haukku jatkui. Lopulta kun hämärä laskeutui ja alkoi olla pimeää oli haukku siirtynyt ihan lähellemme tien varteen. Olimme juuri virittelemässä tulia makkaran paistoa varten kun palkintotuomari huomasi haukun katkenneen 50m päässä tietä ja koira suuntasi tielle. Otin heti pillin esiin ja vihelsin. Tiro tuli luokseni häntä ilosta viuhtoen! Koira häkkiin, vettä kippoon ja makkaran paistoon. Loput makkarat annettiin tirolle.
Toisaalta siis helppo päivä, mutta toisaalta olosuhteet teki meidän liikkumisen vaikeaksi.
Pisteitä kertyi lopulta 87,5!
Nyt voidaan anoa tirolle KVA arvonimeä. Tästä on hyvä lähteä uuteen vuoteen.

Onnittelut kasvattajille Rämynperään!!

Hyvää joulua kaikille lukjoille toivoo Pääahot sekä tiro ja rekku!

Yhteenvetoa Rekun syksystä

Rekun syksy meni todella hienosti ja tapahtumia saatiin jonkin verran. Vielä jäi arvailujen varaan et millainen metsäkoira siitä tulee sitkeyden puolesta. Haku oli nuorelle koiralle mielestäni hyvää ja vauhdikasta, ehkä liiankin vauhdikasta. Vauhtia piisaa haussa jopa 20km/h..
Paras löytömatka oli noin 2km, mutta jäi myös löytämättä hirvet kohtuu läheltä. Toisaalta saattaa olla omaa vikaa kun ei ehkä tullut annettua tarpeeksi aikaa tai koiran liikkeet tuli tulkittua väärin..
Loppu syksystä Rekun haku parani edelleen eikä rekku jää autolle ihmettelemään mitä se isäntä aikoo vaan lähtee metsään hakulenkeille ihan omin neuvoin. Jos erehdyn metsään mukaan kuten tarkistamaan mitä se on siellähaukkunut niin silloin lenkit lyhenee ja vahditaan ettei isäntä eksy metsään.
Rekku on vielä 100% kaiken riistan koira. Kaikki mahdollinen haukutaa ja tapetaan jos kiinni saa. Tämä tulee muuttumaan ajan myötä.
Rekku on kasvanut hyvin, vähän liiankin hyvin. Rekun säkä on noin 68 tällä hetkellä ja painoa noin 32kg. Iso poju, mutta niin oli odotettavissakin. Tiron kanssa on arvojärjestys hyvin selvillä eikä kinaa ole tullut. Leikkiä lyövät häkeissään aidan erottamina. Ainoa kahakka oli syksyllä ja se johtui mustasukkaisuudesta kun rapsuttelin rekkua josta tiro kimpaantui, mutta lopussa kaverukset nukkuivat vierekkäin teltassa.

Tässä muutamia rekun töitä. Ensimmäisenä aloitus viionlopun kaato.

http://ramynperan-tiro.blogspot.fi/2012/09/huippu-hirvikauden-aloitus.html

Toinen työskentely

Rekun toinen työskentely joka loppui aikas lyhyeen. En tiedä oli syynä kokemattomuus vai sakea maasto. 

Kaikki punaiset viivat ei ole haukkua vaan pannan haukun herkkyys oli säädetty väärin ja antoi haukkua sakeassa maastossa jossa risut hakkasi pantaan.

http://ramynperan-tiro.blogspot.fi/2012/10/rekkun-kanssa-metsalla.html

Kolmas työskentely

Tällä kertaa rekku tuhlaa energiaansa hakuun vähän turhan paljon. Sahaa alueella edes takaisin pitkän aikaa vauhdilla eikä löydön tapahduttua jatka kovin pitkään. Tässä tilanteessa jäi arvoitukseksi mikä riista oli rekun edessä sillä koira meni rajojen väärälle puolelle. Hyvää hakua jokatapauksessa.

http://ramynperan-tiro.blogspot.fi/2012/10/haastava-mutta-mukava-viikonloppu-takana.html 

Neljäs työskentely

Tällä kertaa en ole 100% varma minkä perässä rekku oli vaikka jäljiltä käytiin toteamassa et poroja, mutta alueessa oli myös hirviä siellä lähellä mihin rekku haukun lopetti. Eli saatoimme erehtyä jäljistä..

http://ramynperan-tiro.blogspot.fi/2012/11/jouksu-hirvia.html

Rekun haku on näistä työskentelyistä vain parantunut. Joten ensi vuodelle ihan hyvät merkit. Toivotaan että sitkeyskin kasvaa niin että kaatoja alkaa tulemaan.

Pitkä koe 82,5 pist

Lauantaina olin tuomaroimassa Kajaanissa kokeissa kaverin pyynnöstä josta lähes suoraan lähdin kohti Puhosta tiron kanssa pitkään kokeeseen kokeilemaan löytyisikö hirviä.

Hirvihän löytyi hienosti eka lenkiltä 2,4km etäisyydeltä ja homma käyntiin. Odoteltiin löytöhaukkua reilu 90min ja otettiin AT ja karkko tuli ihan itsestään, ilmeisesti hirvi näki meidät. Käytiin katsomassa oliko haukussa ollut useampia hirviä mutta löytyi vain yhden elukan jäljet. Huomasin puskan juuressa tiron pissat jotka näytti huolestattavasti veriseltä. Tuota ihmetellen palattiin autolle. 

Hirvi pökäsi reilut 6km ja alkoi siirtyvä haukku joka kiinteytyi puoleksi tunniksi. Taisi mennä jopa 50min ennen kuin toinen AT saatiin ja nyt piti jo antaa ääntä että saatiin hirvi karkoon. Hirvi lähti rauhallisesti mutta päättäväisesti. Tiro haukahteli välillä ja koitti saada hirveä pysähtymään. Muutaman kilometrin jälkeen haukku loppui muta matka jatkui hissukseen 7km/h. Väliin vauhti pysähtyi ja taas mentiin. Väliin vauhti kiihtyi 14km/h mutta putosi heti taas alle 10km/h. Tämä se ihmetytti sillä tällaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Yleensä tiro menee karkon mukana niin ettei hirvi pääse jättämään. Yhden kerran on ollut sellainen hirvi jonka matkassa tiro ei pysynyt ja silloinkin vauhtia koiralla oli 20-35km/h koko matkan jokeen asti johon matka tyssäsi. Tuokin karkko oli reilusti yli 10km pitkä.

Erä tuli täyteen ja koitin pillittää koiraa luokseni. Tiro tuli reilut 100m kohti mutta sitten kääntyi ja palasi takaisin aiemmalle reitille. 

Lopussa mentiin autolla edelle ja löytyi hirven jälki jota kohti tiro hissukseen ravasi. Jätimme auton reilun sadan metrin pähän, saattoi olla 200m kun lähdin narun kanssa tavoittelemaan koiraa kiinni. Huomasin olevani jo myöhässä joten piti laittaa juoksuksi. Juuri juuri ehdin koiran kohdille ja komentamalla sain koiran juoksemaan vastaan ja kiinni. Kun sain tiron kytkettyä pyrki tiro vielä jäljelle.

Pian tiro teki pissat tien poskeen kun mentiin autolle päin ja nyt pissa oli selvästi verinen. 

Tuota ihmetellen lähdettiin ylituomarin luo kuulemaan tuomio kokeesta. 82,5 pistettä sieltä kertyi vaikka homma jäi pahasti kesken.

Tarkistin varsin netistä kuinka pitkään tiro seurasi hirveä toisen karkon jälkeen ja matkaa oli kertynyt reilut 17km.  Voisi jo kohtuu sitkeäksi paukapääksi haukkua tuota koiraa =)

Mökille päästyämme ruokin ja juotin koiran. Ajoimme Kajaaniin ja taas pissa oli veristä. Soitettiin jo aikasemmin lääkärille ja kysyttiin neuvot ja nyt aamulla käytiin lekurilla.

Mitään vikaa ei löytynyt. Onneksi! Tuomio oli nestehukka. Kyllä sitä osaa olla pöljä ettei tajua huolehtia koiralle rittävästi juomaa ennen kovaa rasitusta. Onhan se selvä ettei lumesta saa riittävästi nestettä.

Jatkossa kyllä tulee huolehdittua asiasta.

Ei siis ollut ihme miksi meno hyytyi, itsekkin joskus nestehukasta kärsinyt ja ei silloin pysty lähellekkään normaali suoritukseen.

Jokatapauksessa tirolle nyt 3. Hirv1 tulos ja yksi vielä pitäisi hankkia käyttövaliota varten.

Toivottavasti nyt menisi kaikki putkeen ilman ongelmia ja saataisiin se täysin mahdollinen 90 pistettä kasaan. Kokeillaa vielä tälle vuotta tuota valion arvoa jos saan tuomarit kasaan ja maastot.

Tiron 3V synttärien kunniaksi järjestettiin ns. "pitkä koe"

Olin jo pari viikkoa suunnitellut "pikän" hirvi kokeen järjestämistä kun viimeksi kisoissa tuli niin hyvä tulos. Jos joku ei tiedä mikä on pitkä koe niin se on samoilla säännöillä toimiva hirvi koe kuin kisoissakin, mutta kokeen voi järjestää mille päivälle tahansa kun hommaa tuomarit ja ilmoittaa ylituomarille edellisenä päivänä.

Luulis jo tähän ikään mennessä oppineen nukkumaan kunnolla, mutta niin siinä taas kävi, kuten aiemminkin etten saanut kunnon yö unia vaan jännitin kokeita..
Aamulla lähdettiin seiskan korvissa ja hain tuomarit kyytiin, puoli yhdeksän oli lupa päästää koira irti. Olimme hyvissä ajoin maastossa ja jouduimme odottelemaan puolituntia.
Kun aika koitti laskin koiran irti. Hirmu innolla se lähtikin metsään. Hyppäsin autoon juomaan kahvia ja odottelemaan mitä tapahtuu. Pukkasin vahingossa tööttiä ja ei menny montaa sekunttia kun koira juoksee häntä suorana takasin lähtöpaikalle ihmettelemään että mitäs täällä tööttäillään. No uudestaan antamaan suuntaa että tuonne vain. Menes hakee hirviä.
Pian huomasin että nyt ei ole ihan normi homaa kun etäisyyttä ei tahtonut kunnolla tulla puolta kilometriä hakulenkille. Pian into laantui muutenkin ja vauhti hidastui lenkeillä.
Kutsuttiin koira pois joka oli jo innossaan menossa takaisin autoon. Olipa ihme hommaa, mikähän tässä nyt mättää..
Vaihdettiin paikkaa ja uus yritys. Nyt jo huomasi koiran palatessa lenkiltä että ontui jalkaansa. Perhana se pari viikkoa vanha vamma ei ole vielä parantunut kunnolla?? Väliin näytti meno ihan normaalilta mutta väliin varoi toista etutassua.
Vaihdettiin vielä paikkaa ja ajattelin että laitetaan tulet ja hakekoot koira jos hakee ja lopetetaan siihen.
Saattein Vähän matkaa metsään ja seurasin tilannetta. Ei lähtenyt hakulenkille joten palattiin tulille. Paistettiin makkarat tiron maatessa vieressä. Koira alkoi hytistä kylmässä tuulessa joten ajattelin pästää sen takaisin autoon lämmittelemään. Ei meninannut viitsiä nousta maasta vaikka kuinka kutsuin ja lopulta kun kutsuin tuli kaveri korvat luimussa selvästi ontuen ja hyppäsi autoon. Annoin pari ukkopekkaa kaverille aloimme täyttää laput haun osalta.
Kun vein tuomarit ensimmäiseen osoitteeseen huomasin että jäähdytys nesteet lorisee maahan ihan urakalla. Olin huomannut vuodon jo aiemminkin mutta se oli ollut niin pientä etten ollut kiirehtinyt syylärin vaihdon kanssa. Nyt se o pakko ja pian jos meinaa liikkua autolla jatkossakin.
Kotiin päästyäni annoin tiron synttärilahjan, vasan pään sille kopin katolle jota saa jyrsiä.

Sellainen oli tiron syntymä päivä. Ei mennyt mikään oikein putkeen, eikä vanha sanonta "ei kahta ilman kolmatta" pitänyt tällä kertaa paikkaansa.

Nyt katsotaan rauhassa että jalka kuntoutuu ennen seuraavaa reissua, se voi olla vasta ensi syksynä. Vain aika näyttää.

Vahinko lähellä!

Aloin päivittämään tutkapantaan uutta ohjelmaa kun huomasin pannan kärsineen haukkukisoissa.
Pannassa naarmuja niin modulissa kuin patterikotelossa. Kotelo on kohtuu kovaa materiaalia ja silti siihen oli selvät naarmut tulleet. Aikani ihmeteltyäni mistä noi on voinut tulla huomasin patterikotelon takaa pannan tunnelin ratkenneen molemmista päistä hieman. Panta on siis ollut jossain kiinni ja koira on voimalla saanut itsensä irroitettua. Onneksi pääsi irti ja panta pysyi ehjänä.
Tämä on tapahtunut erän jälkeen kun koira jäi metsään. Tiro on ilmeisesti tuon tapahtuman jälkeen jättänyt hirvet ja tullut viimeisimpään paikkaan mistä annoin karkon.
Tiro ontuu toista etujalkaa joten pientä vauriota kärsi myös koira.

Hirv1 88pist Kajaanissa Esan haukuista!

Käytiin vuoden tauon jälkeen kokeissa tiron kanssa ja hienostihan se meni.
Ihan alkuun pitää kiittää tuomareita jotka oli todella mahtavia tyyppejä ja tykkäsivät harrastuksesta vilpittömästi. Maasto opas vaikka olikin alkuun vähän hukassa, oli myös tehnyt läksynsä ja osasi kertoa minkälaista hirveä on liikkeelä missäkin suunnassa ja antoi minun sitten valita minne mennään. Todella hienoa vihkiytymistä asiaan! Iso kiitos tuomareille ja maasto oppaalle.
Valitsin tietysti alueen jossa vasaporukka oli edellis iltana liikkunut.
Hirvet löytyi pian ja ensimmäiseltä hakulenkiltä. Ampumatilaisuudet saatiin helposti, mutta karkkomatkaa ei sitten millään. Ihan erän lopussa vielä juoksin haulikko hollille hirvistä ja mesosin ku heikko pää niin saatiin vielä kilomeri lisää vaikka vajaaksi se kuitenkin jäi. Tiro jäi tapansa mukaan metsään eikä tullut yhteyden otolle, joten niistä pisteet jäi vähiin.
Hirv1 lähdettiin tavoittelemaan ja se tuli komiasti. Täytyy olla siis tyytyväinen!
Tirolla on nyt toinen etujalka kipee ja pitää toivoa että paranee mahdollisimman pian, jotta päästään kokeilemaan ns. pitkää koetta. Tassussa ei näy mitään vaurioita joten on varmaan nyrjähtänyt..
Oltiin kisan neljäs noilla pisteillä!
Nyt on pikku totin paikka!

Vanhoilta jäljiltä haukku!

Sunnuntaina suunnattiin samoille seuduille järven taakse kuten niin monta kertaa ennenkin. Ajettiin perivaaran taakse tien päähän jossa ainakin metsälintuja näytti olevan mukavasti.
Rekku taas ekana metsään. Rekku haki lähi alueita eikä oikein lähtenyt irtaantumaan pimeässä kunnon lenkeille mitäö joskus on siltäkin nähty joten kävin hissuksiin kaverina kävelemässä pari sataa metriä. Pian tultiin siihen tulokseen että ihan lähistöllä ei riistaa ole vaan ehkä kauempana.
Vaihdettiin koirat ja odotin että nyt alkaa tapahtumaan niin mitä sitä tyhjää. Niinkin varma kuin tiro on tänä vuonna ollut niin nyt ei lähtenyt 150m edemmäs vaan tuli aina takaisin. Oliko edellinen reissu käynyt niin voimille vai mikä oli. Ei tiroa kyllä ole ennen tarvinut kopista asti hakea jahtiin kuten tänä aamuna.
Taisi väsy tosissaan painaa.
Otin koiran kyytiin ja noustiin teerivaaraan. Päästin koiran irti ja ohjasin kohti näätävaaraa. Yllätys oli suuri kun koira otti ja lähtikin etenemään. Kävin tarkistamassa tilanteen ja sieltä löytyi oikein sulanut hirven jälki jonka olisin ulkonäön perusteella tuominnut vanhaksi. Jokatapauksessa koira hyväksyi jäljen ja lähti hakemaan.

Koira nousi näätävaaran päälle hakkuun laitaan ja sieltä kohti piilolanpaloa. Siellä oli myös iso hakkuu jonka keskellä pikku tupas metsää. Sieltä tiro löysi jotain joka vaikutti ensi porolta liikkeiden perusteella.
Tiro tuli vauhdilla alas kohti teervaaraa vanhaa varsienpohjaa ja haukkui samalla harvakseltaan. Nyt ei oo kyllä kaikki niinku normaalisti, tiro ei koskaan ole haukkunut vauhdista ja varmasti on poro kun tulee tien pohjaa pitkin. Samalla kuitenkin mietin edellis päivän tapahtumia jolloin porot ei ollut kiinnostaneet yhtään. Eikä ne ole kyllä kiinnostaneet edellis vuonnakaan alkukauden jälkeen.
Lähdettiin katsomaan ensi töiksene jäljet teerivaaran tien haarasta kun tiro oli jo siellä ehtinyt käydä kääntymässä ja suuntasi takaisin pohjoiseen päin.
Hirvi se kuitenkin oli! Turhaan sitä epäilee koiraa, on se tullut monta kertaa todettua. Haukkua silti ihmettelin, mutta nyt oli jo kiire ajaa eteen sillä tuollaiset juoksu hirvet yleensä menee ii-joesta yli tai taivalkoskelle joten päätettiin ajaa eteen passiin koittaa kaatoa sillä tavalla.
Juuri ja juuri ehdittiin ja matkaa oli enää n.150m haukkuun joka lähestyi noin 5kmh meitä.Sen verran auton äänet häiritsi että vaihtoi hieman suuntaa mutta meni suoraan hakkuulle jossa nuorta taimikkoa. Eilinen hirvi ei varmasti oilisi tullut tuosta enää näkösälle vaan tämä oli nuori sonni joka ei vielä tajunnut millaisessa vaarassa oli.
Isä pääsi ampumaan hakkuulle hirveä reiluun sataan metriin. Hirvi jatkoi osuman jälkeen matkaa noin 200m ja lähdin perään isän jäädessä tekemään ilmoitusta kaadosta.
Oli kohtalaisen ruman näköistä menojälkeä kun osuma oli keuhkolla. Verta oli joka puolella ja paikka johon hirvi lopulta kaatui oli sen näköinen kuin olisi enemmänkin teurastettu elukoita.
Viikonloppu oli kohtuu haastava ja vielä jäi pari hirveä metsään. Haukkuja oli muillakin mutta kaadot oli tiukassa.

Tulevana viikonloppuna joko haukkukokeisiin tai metsälle, onni ratkaisee tämän sillä ollaan varapaikalla tällä hetkellä.

Jouksu hirviä

Lauantai aamu ja jälleen metsään. Odotimme tämän olevan jo viimeinen jahti viikonloppu kun oli enää 3 aikasen lupaa jäljellä ja hirviä kuitenkin tuntui olevan.
Ajeltiin tuohilehdosta alaspäin ja päästettiin rekku irti. Rekku lähti tyypillisille lenkeille. Olin laittanut pari vilkkuvaa valoa tutkapantaan helpottamaan koiran havaitsemista teillä ja metsässä ampumatilannetta hakiessa. Mietittiin et kuinka tuo häiritsee koiraa tai riistaa kun kohtuu kirkkaasti sininen valo vilkutteli.
Rekun menoa se ei haitannut. Harmiksi ensimmäiset vainut olivat poro vainuja jotka rekku tavoitti noin 700m päästä meistä ja ajoi niitä pari kilometriä jonne sit jätti ne.
Vaihdettiin koiraa ja noustiin lähemmäs tuohilehtoa. Tiro lähti metsään ensi tien suuntaisesti ja alas kohti järveä. Pian ylitti tien ja meni määrätietoisesti parin kilometrin matkan partasen vaaran alle. Tuolla kyseisellä paikalla oli yksi meidän koiraporukoista ja pian soittikin että koira on täällä ja hänellä koira vähän edempänä metsässä. Tiro odotteli tuolla meitä kun haettiin pois. Kiinni ei ollut antautunut vieraalle miehelle, mutta ei se kyllä oo sitä ennenkään tehnyt..
Noustiin ylös anttilan tielle ja ajettiin näätävaaran päälle josta ajattelin yllyttää koiraa alas järveä kohti. Siinä pitäs olla lääniä häiritsemättä alempana olevaa porukkaa.
Tiro ei kuitenkaan edennyt kuin muutaman sata metriä ja lähti kaartamaan vasemmalle ja tielle. Pillitin koiran takas ja ohjasin eri kohdasta samaan paikkaan. Sama homma. Ihmettelin jo että mikä hitto tässä nyt maksaa ja koitin pillittää takas mutta ei se enää tullut. Lähdimme autolla ajamaan perään ja huomasin tien varressa poroja. Ajattelin että noitako se vainustelee, mutta tiro oli jo mennyt ohi niistä noin 30-50m etäisyydeltä joten  jokin muu nyt vetää koiraa.
Tiro meni tien yli samalle alueelle josta viikko takaperin löydettin vasa. Alue on iso ilman teitä ja takana pitäjän raja jonka ylitettyään on vaikea tavoittaa koiraa.
Tiro eteni reiluun kilometriin tiestä ja pian vauhti kohosi ja haukku alkoi. Hirveä se perhana jälesti vaikka me ei jälkiä tien ylityksessä huomattu. Liikaa oli poron jälkiä sotkemassa.
Ajoimme honkavaaraan vastaan kun liike kävi sinne päin mutta hirvi ei tullut hakkuulle vaan kääntyi 200m päässä tiestä kohti Taivalkoskea ja peli oli pelattu.
Aikansa haukuttuaan hirvi asteli kisosjoen yli jonka rantaan koira jäi haukkumaan. Hain tiron pois ja lähdimme vielä rekkua käyttämään ilman tulosta.
Oli mukava huomata että tirolla hauku on parantunut viime syksystä ja koko syksyn ajan. Nyt haukku seisontahaukussa on lähes poikkeuksetta yli 70haukkua minuutissa ja useasti yli 90 haukkua minuutissa. Nyt tuli uusi haukku ennätyskin 103 kertaa minuutissa.

Parempi sunnuntai

Lauantai iltana alkoi sataa lunta ja sitä sadetta riitti sitten koko sunnuntaiksi.
Lähdettiin sunnuntai aamuna aikaseen liikkeellee toiveissa jos vaikka jälkiä löytys ja päästäs rekkua koulimaan jäljille.
Lunta oli kertynyt sen verran että piti auto pysäköidä mielummin ala mäkeen kuin ylämäkeen. Muuten liikkeelle lähtö ei ilman taiteiluja onnistunut. Ikävä tuli maasturia...
Löydettiin parit jäljet joista toiset näytti tuoreemmilta vaikka niidenkin päällä oli varmaan 10cm lumi kerros.
Päästin rekun irti ja oikeaan suuntaan se lähti, mutta ongelmia oli pysyä jäljellä. Jouduin itse lähtemään avuksi.
noin 700m lenkin jälkeen jäljet menivät toistamiseen tien yli. Tällä välin rekku oli hävinnyt omille teilleen ja seikkaili jossain 6-700m päässä metsässä. Soitin isälle että lähtee vielä ajelemaan teitä jos löytyisi tuoreempia jälkiä. Rekku palasi metsästä mutta harhautui väärälle tielle, samalle josta olimme lähteneet metsään. Koira paineli laukkaa koko tien päähän saakka pillistä välittämättä, ilmeisesti ei kuullut sitä yli 600m päähän kun lumi oli tullut puihin. Rekku teki varmaan 4km turhan lenkin tiellä kunnes palasi lähemmäs jolloin kuuli jo pillin ja tuli luokseni. Palasimme jäljelle ja lähdimme etenemään. Rekku meni noin 200m edellä ja etenin mukana aina kun kuira tuli luokseni. Jälki jatkui vain eteen päin ilman merkkejä pysähtymisistä tai muustakaan ja ajattelin että on tainnut mennä suoraan Taivalkoskelle kun rajakin oli n. 3km päässä. Etenin vielä hetken ja rekku oli jo n. 600m tiestä kun luovutin ja päätin palata takaisin.
Pentu oli jo juossut kohtalaisesti joten päätettiin palata tien päähän jossa rekkukin kävi kääntymässä kun muita tuoreita jälkiä ei löytynyt.
Nyt oli tiron vuoro lähteä kokeilemaan niitä huonompia jälkiä jotka pimeässä löydettiin. Noin 200m jälki kiinnosti ja sit palas takaisin. Ilmeisesti ei haissut lainkaan. Tiro lähti toiselle puolelle ja eteni määrätietoisesti noin kilometrin kunnes kääntyi ja eteni joen rantaan jossa sahasi heteken aikaa edes takas jo vosahteli muutaman kerran. Ilmeisesti hirvi oli yöllä mennyt tuosta yli. Tiro tuli pois jolloin siirryttiin vajaa kilometri ja kokeiltiin uudestaan. 700m lenkki tyhjää ja takaisin. Silloin päätettiin koittaa tirolle rekun ajamaa jälkeä.
Olin rekun kanssa sotkenut jäljen sen verran että piti käydä 100m saattelemassa ennen kuin tiro lähti ja sai vainun jäljestä. Arvelin tiron menevän rajan yli viimeistään jos hirvi löytyy, mutta ei meillä ollut muutakaan nyt mielessä. Noin kilometrin päässä tiron vauhti kiihtyi ja haukku alkoi. Vauhti hidastui jälleen ja alkoi edetä siirtyvänä haukkuna yllätyksekseni kohti tieto jolla oltiin. Meille tuli kiire siirtyä kun haukku liikkui noin 1km meistä sivuun. Ajoin 300m lähemmäs josta jalkaannuttiin ja isä lähti juoksemaan haukun suuntaan.
Lumiolosuhteet oli tehdä tepposet sillä isä lähestyi haukkua jo liiankin lähelle ja liian lujaa. Haukku oli pysähtynyt hakkuun laitaan 15m päähän tiestä. Haukku pysyi siinä paikallaan koko lähestymisemme ajan. Isä  siirtyi metsän puolelle ja pian petra naukasi noin 50m päästä haukkua. Näin että hän lähti heti kävelemään kohti kaatoa, joten oletin homman menneen putkeen. Hain auton ja aloimme valmistautuu suolistus hommiin, mutta ensin piti pentua käyttää kaadolla. Soitettiin toinen koira porukka paikalle jotka myös käytti kokematonta koiraa kaadolla. Rekku ja harmaa oli yhtä aikaa siinä ja näytti että leikiksi menee ennemmin kuin nahisteluksi. Rekku on kyllä niin lupsakka luonteinen etten muuta odottanutkaan.
Kävimme vielä yhden paikan tarkistaa mutta olosuhteista johtuen ei oiken päästy mihin ajateltiin joten sekin jäi rekun juoksuttamiseksi ilman hirvikontaktia.

Homma onnistui lopulta liiankin helposti, mutta säästyipä koiran tassut jotka onneksi kestivät viime viikon vammoista huolimatta ja se oli tiron 10. Hirvi.

Hirvet hukassa

Aamulla herättiin hienoseen pettymykseen kun lumet olivat sulaneet pois lähes kaikki.
Ajettiin tuttuun palopahkaan odotukset korkealla, mutta toisin kävi. Tiro otti löysi yölliset jäljet joita seurasi melkein koivukankaalle asti mutta heitti sit homman kesken ja palasi takaisin. Jäljet olivat sen verran vanhat että niiden seuraaminen ei nyt hyödyttänyt.
Tiro kävi vielä palopahkan kiertää ja lähi alueet mutta tuloksetta.
Käytiin vielä pari paikkaa ja tiro haki kyllä hyvin mutta tuoretta hajua ei löytynyt.
Kuvassa punainen viva ei meinaa haukua vaan haukun tunnistin on hieman liian herkällä.

Haastava mutta mukava viikonloppu takana

Lauantai aamuna lähdettiin liikkeelle pikkusen liian myöhään kun tuntui että joka paikassa oli jo koiria liikkeellä. Pakkasta oli toista kymmentä astetta eikä lunta muuta kuin ohuesti paikka paikoin.
Lopulta mentiin välikankaalle kun muut oli poistuneet lähialueilta ja aloimme tulia virittelemään. Laskettiin tiro hakemaan samalla. Makkarapakettia aukastessa alkoi haukku vajaan 400m päässä. Haukku pysyi alueella hissukseen liikkuen muutaman sada metrin rinkiä. Paistettiin makkarat ja keitettiin kahvit samalla kun suuniteltiin lähestymis taktiikkaa.
Isä lähti lähestymään lyhemmän kautta ja itse kiersin talvitien pohjia kilometrin verran taakse. Hirvet lähestyi minua ja suunnittelemaani ampuma sektoria samalla kun itse lähestyin paikkaa johon suunnittelin passia. Lopulta kun pääsin alueelle oli hirvet lähellä noin 40m päässä enkä päässyt näkemään muuta kuin tiron valkean hännän. Muutaman minuutin päästä porukka otti rajun karkon väistäen isän joka ei myöskään päässyt näkemään hirviä. Kävin tarkistaa haukku paikan ja löysin lehmän ja vasan jäljet.
Hirvet juoksi reilun kilometrin sähkölinjoille josta siirtyivät metsän puolelle. Otettiin uusi yritys ja isä jäi tielle passiin kun itse kiersin linjoille ja lähdin lähestymään hirviä. Etäisyyttä oli enää 90-80m kun kuulin rytinää ja ajattelin hirvien karkkoavan. Juoksin äkkiä linjalle varmistaen etteivät pääsisi Taivalkosken puolelle. Hirvet karkkosi suoraan kohti isää mutta ilmeisesti tuuli teki tepposet ja lehmä haistoi riittävän ajoissa miehen ja suunta vaihtui rajusti. Matka jatkui suoraan pitäjän rajan yli jonne haukku jäi loppu päiväksi eikä tullut ennen pimeää  takaisin. Yritimme vielä käydä rajan tuolla puolen kutsuu koiraa mutta ei sitä sieltä saatu pois.
Lähdimme kotiin syömään ja odottelemaan tilanteen kehittymistä.
Pimeän tultua hirvet oli taas luvallisilla alueilla ja tiro lopetti haukun. Tiro oli hirvillä vielä reilun tunnin mutta lähti sit tulemaan tielle mistä se oli löysätty irti.
Kävin noutaa koiran kotiin. Matka mittariin oli kertynyt 51,7km joss kuitenkin mukana autolla ajoa ehkä 5-10km. Antura oli haljennut etutassusta ja tietää nyt lepoa kaverille.

Sunnuntaina löhdettiin rekun kanssa liikkeelle samalle alueelle.
Oli kyllä mukava seurata pennun toimia kun lähti pimeään metsään ja teki heti puolen kilometrin päähän ulottuvan lenkin. Toisella lenkillä rekku poikkesi eri suuntaan ja teki hakua kohtuu laajasti. Rekun haku vauhti on sen verran kovaa että välillä luulin hirvien löytyneen mutta kun kävin tarkistamassa tilanteen oli rekku juoksennellut paikalla yksin.
Pian rekku otti suunnan luoteeseen ja vaikutti että jonkin jäljillä se on mutta huono uutinen oli se että pitäjän raja ja iijoki tulee pian vastaan. 2km päässä vauhti kiihtyi hetkeksi ja haukku alkoi. Välittömästi vauhti kiihtyi 33kmh ja samaa menoa jatkui muutaman kilometrin taivalkosken puolella. Pian rekun kunto kuitenkin loppui ja koira lähti takaisin omia jälkiä. Vihellettiin koira takaisin oikoreittiä jotta ei tarvi kiertää niin kaukaa. 1,6km päästä suunta muuttui ja rekku tuli suoraan luoksemme.
Rekun tassu oli myös auki joten homma loppui siltä päivää.
Toivottavasti viikon päästä tassut jo kestää taas juosta ja lunta pitäs saada.

Videopätkää lauantain kaadosta

Rekkun kanssa metsällä.

Sunnuntaina lähdettiin vuorostaan rekun kanssa jahtiin. Ajeltiin suunniteltuun paikkaan aamu hämärässä ja laskettiin koira ulos.
Aikansa kun rekku oli tien päästä maastossa pyörinyt lähdettiin ajamaan autolla hitaasti takaisin päin koira irti. Rekku juoksi edellä ja parin sadan metrin päässä missä koira ei vielä ollut käynytkään rekku meni metsän puolelle ja teki hakulenkkiä. Lenkit ulottui reiluun kahteen sataan metriin tiestä ja koira kävi molemmilla puolin tietä. Lenkit oli sille kankaalle sopivan mittaisia ja koko taimikko tuli käytyä läpi kunnes seuraavalla lenkillä löytyi hirvi. Hirvi lähti heti vauhdilla pakenemaan ison ojan yli joka kohisi koskena veden paljoudesta.
Rekku meni perässä ja pääsi väliin haukkumaankin. Hirvi meni tiheään taimikkoon jonne koira lopulta jätti leikin kesken ja palasi takaisin omia jälkiä.
Katsoin matkamittaria up.sta ja rekun aamulenkille kerttyi mittaa nopeassa tahdissa vajaat 12km.
Täytyy olla tyytyväinen rekun otteisiin vaikkei kaatoa tullutkaan. Mielestäni hyvin hakee ikäisekseen ja intoa piisaa enemmän kuin kuntoa.
Tästä on hyvä jatkaa, toiveissa olisi vielä toinen kaato rekulle tälle syksyä.

Tirolle 9. kaato.

Aamulla lähdettiin juuri ennen valkenemista metsälle ja niinhän siinä kävi ettei päästy sinne minne aiottiin vaan oltiin vasta kolmas yrittäjä. Palattiin hieman takaisin päin alueelle joka on hirvien kulkureittejä.
Laskettiin tiro irti ja toisella hakulenkillä 700m päässä alkoi haukku.
Odoteltiin ja sovittiin että minä lähden kokeilemaan haukulle. Maa oli jäässä ja maasto tiheää. Aikani hiippailtuani pääsin näkö etäisyydelle ja näim lehmän ja vasan mutta enampunut kun pari lähti heti liikkeelle ja olisin joutunut takapuoleen ampumaan.
Vielä pari kertaa kokeilin saada ampumatilaisuutta mutta ei onnistunut joten palasin autolle pitämään taukoa.
Kahvin ja parin leivän jälkeen tarkasteltiin tilannetta uudelleen. Todettiin että porukka hivuttautuu hitaasti takaisin lähtöpaikkaansa. Lähdin uudestaan kokeilemaan nyt sellaisella taktiikalla että jäisin odottamaan että porukka tulisi syliini sopivaan paikkaan.
Jouduin kuitenkon hiipimään taas turhankin lähelle mutta jäin odottamaan jos ne tulisi itse näkyviin pusikosta. Pian lehmä ja vasa juoksikin valitsemani ampumasektorini läpi mutta ne meni niin hankalasti kynnöksen pohjalla ettei vasaa saattanut ampua. Tiro juoksi perässä. Kun jo ajattelin et ei tämä onnistunut vieläkään tuli sonni kaksi piikkiä puolellaan perässä. Se oli sen verran korkea eläon että päätin ampua. Sonni putosi paikoilleen. Tiro työskenteli edelleen vasan ja lehmän kanssa eikä noteerannut ampumista.
Emme saaneet näistä vasaa eräksi kuten suuniteltiin vaan pari painui ii-joen yli lopulta ja homma loppui siihen.
Hyvä päivä ja huomenna junioria juoksuttamaan.

Vauhkoja hirviä!

Viikonloppu jälleen takana ja paluu arkeen. Karhujahtiin silti tekee jo mieli.

Viikonloppu meni pentua kouluttaessa. Aamulla aina päästettiin hämärissä pentu ensimmäisenä metsään. Nyt ei sattunut maastoon hirviä joita olis saanut haukkua, mutta kyllä rekulla on liike ja kunto parantunut mukavasti. Rekku tekee normaalisti noin 200-400m lenkkiä kun maastossa ei ole hajuja. Lintujen perään rekku ei enää niin hötkyile mutta jänikset sitä vielä kovasti kiinnostaa.
Homma jatkuu samalla tavalla tulevinakin viikonloppuina, harjoitellaan hakua ja toivotaan hirvikontakteja.

Tiro pääsi rekun jälkeen myös toteuttamaan luontoaan ja täytyy todeta että on koira kehittynyt hurjasti viime vuodesta. Hakulenkit on kasvanut ja väliin tuntuu ettei niitä edes hakulenkeiksi kutsua kun suunta on suoraa viivaa niin kauan kunnes jotain löytyy tai tulee rajat/aika vastaan ja joudutaan noutaa koira pois. Piti jo kerran mennä etumaastoon vähän niinkuin passiin kun epäiltiin että onko tiro hirven perässä muttei vain haukkunut. Kaikkea sitä epäileekin kun sillä oli  ne korvat aiemmin kipeenä, mutta ei sieltä mitään muuta tullut kuin koira ja oli tyytyväinen kun ukot oli vastassa.
Hakukuvio saisi kyllä pysyä lenkkinä eikä suoraviivaisena hakuna. Ei ole koehommissa hyvä homma eikä siinä tapauksessa jos tutka sattuu pimenemään niin koiraa ei sit saa ihan heti pois metsästä.

Lauantaina löytyi tirolle hirvikin, mutta nyt ei ollut mitään mahdollisuutta kaato hommiin. Hirvi lähti heti vetämään suoraa viivaa karkuun vauhdin pysyessä 20-28kmh ja 18km matkan kunnes ajo päättyi jokeen. Tutut olivat nähneet sonnin 3piikkiä puolellaan juoksevan vaahto suusta valuen tiro perässä non 100m Näkö etäisyydelle päästyään oli koittanut kuroa väliä umpeen, mutta kyllä koiralla kunto loppui kesken ettei se mukana pysynyt.
Pääsimme myöhemmin hirven ja koiran väliin, hirveä emme nähneet ja pian sen jälkeen hirvi oli mennyt joesta yli, jolloin tiro oli jäänyt rannalle haukkumaan. Tirosta ei näemmä koskaan tiedä meneekö veteen vai jääkö rannalle. Täle vuotta on mennyt useammin jo joesta yli mutta on myös jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Sunnuntaina ei hirviä saatu ylös vaan ensimmäiset tuoreemmat jäljet päättyivät jokeen ja loppu päivä meni haku hommissa. Pisin haku siirtymä linnuntietä oli 4,3km kunnes ajoimme 700m päähän ja pillitimme koiran pois ja lopetimme jahdin.

Haukku video

Tässä linkki tiron viimeisimpään kaatoon johtaneeseen työhön.
Maasto pakotti erkaantumaan ampujasta eikä päässyt kokeilemaan kuvaamista kaato tilanteeseen, mutta lopulta itse ammuin vasan aukolle.

Kaato ja muuta sähläystä!

Perjantai aamuna lähdetiin isän kanssa vasa jahtiin. Vasoja oli lupa ampua viikollakin koska ne jaetaan kahteen mieheen.
Suuntasimme kohti nappisuota. Päästimme rekun ensin irti. Rekku kävi pyörähtää pari lenkkiä riekkojen perässä ja isä joutu lähtemään saattelemana jotta koira menisi alas nappisuolle asti. Tiesin kyllä että homma ei toimi koska jos rekun mukaan lähtee kävelemään niin hakulenkki pysähtyy 100-150m kun ukosta pitää huolehtia niin tarkkaan. no paikka kuitenkin tarkistettiin puolihuolimattomasti ja vaihdettiin ahvensuon puolelle. Rekku taas irti. Rekku kävi vanhaa varsitien pohjaa noin 70-80m päässä ja palasi takaisin. Otin koiran kyytiin kun ei sitä näemmä kiinnostanut liikkua.
Tiro irti ja parin paskalenkin jälkeen suunnisti ahven suolle päin ja heti haukku päälle. Hivi oli löytynyt 360m päästä. Odottelimme 3 varttia ja lähdimme hiljaa etenemään haukulle joka oli edelleen samassa paikassa. Otin videokameran mukaan jos vaikka saisi kuvattua hiivinnän ja ampumistilanteen. Paikka oli sen verran sakeaa taimikkoa etten uskonut homman onnistuvan ja jäin isän matkasta kun hän lähti lähestymään harvemmalta puolelta taimikkoa. Etenin hiljaa varsitiellä kuunnellen haukkua.
Hirvet liikahti eteen päin hieman. Arvelin että olivat kuulleet jotain meistä. Etenimme hissukseen, isästä en ollut nähnyt vilaustakaan enää vähään aukaan.Toinen siityminen noin 50m ja pian siirtyivät uudestaan ihan varsitien laitaan eteenin noin 40m päähän. Tässä vaiheessa en enää kuvannut vaan otin läpät kiikarilta ja valmistauduin ampumaan.
Olin näkevinäni toisen hirven jalat lehmän takana josta en nähnyt kuin jalat ja pään. Lehmä otti ja ajoi tiroa takaisin tulo suuntaan ja jäi sinne hetkeksi ennen kuin syöksähti vauhdilla varsitien yli. Nostin aseen poskelle ja odotin että vasa tulee näkyviin. Meni kuitenkin sen verran aikaa että ehdin jo laskea aseen ja ihmetellä eikö seillä olekkaan toista hirveä kun se syöksyikin emän perään. Ehdin juuri ja juuri laukaisemaan tähdätyn laukauksen ja vasa kaatui siihen.
Saimme saaliiksi ison uros vasikan joka painoi 88kg.
Kun koira oli takaisin autolla oli tutkapannan mukaan matkaa kertynyt 2,3km. Harvinaisen vähän tällä kertaa..

Lauantai meni tyhjää pyytäessä, ei löytynyt hirviä.

Sunnuntaina mentiin lähes samaan paikkaan mistä perjantain vasa saatiin. Tiro lähti hakemaan kohti ahvensuota. 2,3km päästä tiro läöysi jotain ja lähti 20kmh vauhdilla kohti korvuajokea. Meno tyssäsi jokeen jonka rannalla aikansa pyörittyään lähti jatkaa matkaa.
Lähdimme odotellessamme käyttämään rekkua edempänä karsikkojoen varressa. Päästin rekun irti ja kokeilin hakua joka alkuun oli taas samaa kuin aikaisempina päivinä, mutta kyllä se siittä innostu kun saatoin sen metsän reunaan hakkulta pois. Rekku hävisi jokivarteen muutaman sadan metsin päähän kun itse aloin palata autolle ja isän luo joka oli jo tullut vastaan. Samalla alkoi haukku kuulumaan suunnalta jossa tiro oli. Tuttu ääni mutta hieman eri painolla haukkui. Muistutti karhuhaukkua. Pian myös up ohjelma vahvisti että tirolla oli haukku päällä. Rekku piti saada kyytiin jotta päästään lähemmäs tarkkailemaan haukun kehittymistä, mutta rekku oli kuullut kaverin haukun ja oli kovaa vauhtia matkalla tiron kaveriksi.
Matkaa oli 3km jokirannasta tiron haukkuun mutta se ei rekkua hidastanut.
Rekku saavutti tiron ja aloitti haukun. Hirvi ei kestänyt toista koiraa vaan lähti kohti korvuajokea ja siittä yli. Hetkeen ei saanut selvää mitä siellä tapahtui mutta näytti siltä että rekku olisi mennyt ekana joesta yli ja tiro muutaman sata metriä alempaa. Sit rekku alkoi haukkumaan toisella rannalla jonne tiro sit pyrki katsomaan mikä pennulla hätänä ja hirvi oli tällä välin unohtunut..
Ajoimme autolla niin lähelle kuin suinkin ja menin joen rantaan kutsumaanpentua takaisin ja autoon. Tiro tuli heti luokseni mutta rekku ei uskaltautunut enää jokeen. Lähdimme hakemaan kapeampaa paikkaa yläjuoksulta päin mutta jo 50m kulkemisen jälkeen rekku hävisi vastarannan kankaalle. Vauhti vain lisääntyi ja rekku etääntyi meistä.
Soitin tutulle joka oli aamulla ollut jahdissa joen toisella puolen et ottas koiran kiinni jos olisi siellä vielä. Koiraa hän ei ollut tavoittanut, mutta kuunteli rekun haukkua tiellä jonka yli rekku oli hirviporukan perässä mennyt. Kun saavuimme paikalle oli rekku jo siirtynyt noin kilometrin pienemmän joen yli ja oli jäänyt hirvien kyydistä pois koska oli jo palaamassa omia jälkiä takaisin. Pillille rekku ei tullut vaan ulvoi takaisin, en tiedä luuliko se minun olevan pahana ja jäi sinne vai oliko niin väsy ettei enää jaksanut.
Kävin noutamassa koiran vajaan kilometrin päästä joka laahusti perässäni takaisin ihmisten ilmoille.
Mielenkiintoisia tapahtumia kertyi viikonlopulta ja sen verran opittiin että toinen koira on autossa toisen ollessa irti olipa etäisyyttä kuinka paljon tahansa..

Toinen päivä

Ammulla taasen lähdettiin pimeässä suunnitellulle paikalle josta viime vuonna löydettiin useita hirviä. Tiro lähti hakemaan ja kulki koko alueen läpi n.2km löytämättä hirviä ja poroista välittämättä jotka juoksi melkein syliini kun menin koiraa vastaan ettei se jatka matkaa pitäjän rajan väärälle puolelle.
Vaihdoimme paikkaa lähialeelle ja laskimme tiron metsään. Tiro lähti etenemään rauhallisesti ja noin 300m edettyään kääntyi 90 astetta ja lähti määrätietoisesti etenemään itään. Arvelin jäljen löytyneen. noin kilometrin edettyään vauhti äkisti kiihtyi ja muutama haukahduskin rekisteröityi UP ohjelmaan. Hirvi oli läytynyt, joka kuitenkaan ei näyttänyt asettumisen merkkejä vaan otti spurtteja ja väliin eteni rauhallisesti. Edettyään reilun kilometrin hirvi oli mennyt tien yli josta kävimme toteamassa että koiralla oli yksinäinen sonni edessään.
Noin 10km työskentelyn jälkeen sonni pyrki takaisin alueelle josta oli lähtenyt. Sonni käveli hissukseen eteen päin väliin pysähdellen jolloin isä pääsi ampumaan noin 30m päästä. Sonni pökäsi muutaman kymmenen metriä eteen päin koira kannoillaan. Hirvi seisoi kuin sahapukki koiran käydessä kinttuihin kiinni ihmetelle miks ei jo kaadu. Hirvi kaatui reikä sydämmessä maahan. Sonni painoi reilut 180kg.

Lähdimme vielä kokeilemaan josko juniori jaksaisi innostua metsästä, mutta edellisten päivien rasitukset painoivat rekun jalkaa. Sen verran se kävi lenkillä että kettua ajaa pöläytti pari sataa metriä mutta palasi pian takaisin.

Viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut ja kaiken kruunasi kaato pennulle täydelliseen seisontahaukkuun.
Tuli samalla varmistettua että tiron korvavaivat oli menneen kesän heiniä..
Tästä on hyvä jatkaa!!

Huippu hirvikauden aloitus!

Lähdimme aamusta aikasin liikkeelle hirviä etsimään. alueella on monta hirviorukkaa ja paljon koiria joten aikainen herätys on täällä tarpeen.
5:15 tiro aloitti haukun. Odotelimme aamun valkenemista jotta pääsisimme hakemaan ampumatilaisuutta.
hirvi liikkui ensimmäisen tunnin koko ajan mutta sen jälken alkoi pysähtelemään ja hidastamaan vauhtia. viimein juuri ennen seitsemää kun valkeni asettui hirvi paikalleen ja pääsin ylivuotiaan sonnin ampumaan.

Vietiin tiro kotiin levähtämään ja lähdettiin rekun kanssa kokeilemaan onnea. Mentiin paikkaan mistä viime vuonna saatiin hirvi ylös ja paikalla oli paljon jälkiä. Emme päässeet autolla lähelle vaan jouduimme kävellen etenemään. Pian rekku alkoi laajentamaan hakulenkkiä ja vajaan tunnin päästä alkoi haukkua kuulumaan. Pian haukku kuitenkn katkesi ja kora tuli luoksemme. Rekku kuitenkin kävi vain moikkaamassa ja meni takaisin haukkumaan jolloin hirvet otti karkon ja menivät non 1,3km kunnes pysähtyivät haukuttavaksi. hirvet pysyivät paikallaan kunnes pääsin hiipimään haukulle ja ammuin hirven vasan.
Todellakin onnekas ja hieno päivä! Nyt on rekullekkin saalistilasto aukaistu!

Korvatulehdusta liikkeellä..

Tirolla löytyi korvatulehdus joka lienee ollut ainakin osa syyllisenä huonoon haukku työskentelyyn. Viime viikolla kun olin jahdissa humasin aamulla tiron ravistelevan päätään vähän väliä. Tiro tuli luokseni ja puski päällä jalkaani. Otin korvat tarkempaan tarkasteluun ja toinen korva näytti olevan täynnä tummaa möhnää. Hiivatulehdus oli todennäköisesti ollut jo pidempään ja tuota ei oltu huomattu kun hiiva oli niin syvällä korvassa karvojen takana. Toinen korva näytti terveeltä, mutta korvalehdessä oli kuin parantunutta rupea.
Nyt on molemmat koirat lääkekuurilla ja levossa. Täytynee viikon päästä taas kokeilla joko tiro alkaa toimimaan vanhaan malliin vai onko haukku ongelmat enemmän trauma peräisiä. Ihmettelen kyllä kun koira viihtyy hyvin hirvillä ja menee välittömästi riistan luo kun saa vainun, mutta eipä tuota tiedä ennen kun on taas terve ja testattu..

Rekku hirvillä

Rekkua on nyt kuljetettu metsässä mukana ja harjoiteltu omatoimista hakua.
Kohtuu hyvin on rekku lähtenyt mielestäni toimimaan. Eihän se pitkää lenkkiä vielä tee mutta 200-300m parhaillaan on etäisyyttä koiraan.
Aiemmin syksyllä on rekku päässyt jo hirviin tutustumaan. Rekku löysi aamuiset jäljet tuossa yks päivä hakkuun laidalta ja hajun perusteella paikansi hirvi porukan lähistöllä. Hetkeäkään epäröimättä rekku painui hirville ja kajautti haukut. Hirvet eivät jääneet katselemaan vaan lähtivät karkkoon yli puron. Rekku seurasi näitä vajaan kilometrin ja palasi takaisin.
Eilen käytiin taas kokeilemssa saataisiinko kokemusta lisää.
Hetken lintuhaukun jälkeen etenin rekun kaverina jonkin matkaa taimikko alueelle jotta jättää linnut rauhaan ja pian ilmassa leijui hirven hajut.
Rekku lähti juoksemaan taikikko kankaalle jonka takaa haukku alkoi kuulua. Haukku oli siirtyvää haukkua ja loppui muutaman sadan metrin päässä. Rekku meni hirvien matkassa jotka eivät tahtoneet pysähtyä. Pari kertaa hirvet oli aloillaan, mutta haukkua ei irronnut. Liekkö syynä ollut hengästyminen vai jännitys, ei voi tietää..
hirvet juoksutti rekkua vajaat 8km pysyen onneksi lähialueella kunnes rekku tuli itse jälkiään pitkin pois.
Tästä on hyvä jatkaa kohti hirvijahtia.

Uuden pannan akkujen kesto huippuluokkaa!

Testailin loppu viikosta UP.n uutta 2012 pantaa ja täytyy sanoa että olen tyytyväinen.
Käytössä en huomannut isoja tai mainittavia eroja vanhempaan malliin paitsi akkujen kestossa.
Panta oli päällä perjantai aamusta kello 5:00 lähtein ja suljin sen eilen kello 13:00 akun vaihdon vuoksi, koska lähdin käyttämään pentua metsässä. Panta oli siis 2 vuotta vanhoilla akuilla päällä 2vrk ja 8h.
Alkaa riittämään ainakin minun tarpeisiin. Vuorokauden jälkeen laitoin pannan virran säästö tilaan joten se auttoi varmaan jonkin verran asiaan.
Jatkamma testailua koirien juoksutusta..

Uus Ultrapoint 2012 panta saapui!

Tänään tuli uusi panta kotiovelle, tämä menikin yllättävän sujuvasti ja helposti.
Pannan käyttöön otto sujui ongelmitta. Sim-kortti ja akut sisään., Odottelin että sateliitit on löytynyt ja käynnistin puhelimen UP ohjelman. Lähetin pantaan uuden yhteysosoitteen ja homma oli siinä!

Kuva UP.n sivuilta. Antennin kiinnitys on uudessa pannassa erilainen kuin kuvassa. Ilmeisesti liitin on vaihdettu johonkin parempaan tapaan kiinnittää mikä tekee antennista kestävemmän.

Uudessa 2012 mallissa antenni sijoittuu paremmin käyttöä kestäväksi vaikkakin ei vanhassakaan ollut ikänä mitään ongelmaa.
Uudessa pannassa oli tullut parannuksia vanhaan antennien ja teknisten ominaisuuksien suhteen.
Täytyy lähteä testailemaan näkyykö muutokset käytössä. Vanha pantakin paikansi kyllä hyvin rajaseudulla ja ennemmin puhelimesta loppui kentät kuin pannasta.
Enempi odotan ohjelmisto päivitykseltä jossa pantaan saadaan automaattinen päivitysvälin muutos. Kun koira alkaa haukkumaan tai vauhti kiihtyy niin silloin päivitystiheyden pitäisi muuttua tiheämmäksi. Näitä ominaisuuksia pystyy vielä säätämään mieleisekseen jos olen oikein ymmärtänyt.

Kirjoittelen lisää kun kokemusta pannasta on kertynyt ja sillä välin voitte käydä lukemassa ominaisuuksista Ultrapointin facebooks sivuilta ja kotisivuilta.

Ainiin, mukava lisä puhelin softaan oli sateliittikuviin perustuvat kartat sekä automaattinen jäljen haku puhelimeen jos edellisestä päivityksestä on pidemmän aikaa.

Rekun mitat 7,5kk

Tuli mitattua taas Rekku kun alkoi näyttämään niin isolta kun tuli sisälle tiron jälkeen.
Korkeutta pennulle on kertynyt 66,7cm ja painoa on 31,7kg. Rekusta tulee siis odotusten mukaan aika jätti.
Näyttelyyn ei siis tarvi aikaa tuhlata tämän koiran kanssa, mutta metsää tulee saamaan nyt runsaasti.
Käytiin jo pikku pyörä lenkilläkin jotta saadaan edes sellainen peruskunto että pysyy riistan mukana muutaman kilometrin pyrähdykset. Rekku on tietysti liian nuori vielä kunnon kuntokuurille mutta hieman kuntoa on petrattava jotta metsästyksestä voipi tulla jotain.

Tiro ei vielä riittävästi kuntoutunut

Nyt ollaan muutamia päiviä vietetty metsässä karhuja etsien. Keskiviikkona viimein peto löytyi ja haukku kajahti. Haukku oli matalaa ja harvempaa kuin hirvillä. Pian otus lähti etenemään vastatuuleen hissukseen ottaen välillä pikku spurtteja vauhdin pysyessä alle 16kmh. Kun karhu lähti liikkeelle haukku katkesi ja tiro seurauli kunnes karhu alkoi ajelemaan koiraa. Muutaman hätyyttelyn jälkeen tiro palasi luokseni. Lähdin osoittaamaan koiralle karhun suuntaan että sinne pitäs palata tekemään töitä. Tiro oli pian taas karhun luona edeten taas rauhallisesti vastatuuleen. Jälleen sama toistui ja muutaman ajelun päätteeksi koira tuli takaisin. Nyt peto oli jo ylikilometrin päässä lähellä seuraavaa tien pistoa ja oletin että oli jo ylittänyt sen. Otin tiron kyytiin ja lähdin tarkistamaan jälkiä minkälainen otus siellä on. Jälkiä ei löytynyt ja lähdin kävellen koira irtikävelemään viimeisimpään paikkaan jossa koira oli vielä karhulla. Suon laidasta löytyi koiran jäljet ja kohtuu suuria painaumia jotka ei voinut olla hirvi eläimestä. Karhu oli ilmeisesti suunnannut itään koska tiro kävi siellä päin pyörähtää. Palatessaan tiro otti vainun lännestä päin ja syöksyi kohti kutsuvia hajuja. Lähdin taas katsomaan mitä siellä on ja löysinkin sonnin jäljet. Samalla tutkapanta meni pimeeksi eikä minkäänlaista paikannus tietoa tullut puhelimeen. Olin kuulevani noin kilometrin päästä muutaman haukahduksen joka loppui saman tien. Tiro oli seuraavaan aamuun poissa teillä tietymättömillä. Kaveri onneksi tapasi tiron tien varressa juoksemassa noin parin kilometrin päässä viimeisestä paikannus tiedosta ja ilmoitti asiasta minulle. Tiro kyytiin ja kotiin. Nyt odotetaan että saadaan panta taas kuntoon ja alkaa rekun koulutus. Tiro saa.levätä hirvijahdin alkuun koska haukku ei vielä irtoa kuten ennen.
Harmittaa siinä mielessä kun nyt olisi aikaa metsästää mutta koira ei ole kunnossa.
Tästä jatketaan ja toivotaan että tiro alkaa toimimaan vanhaan malliin ja rekusta tulisi karhukoira. Tiron haukkukokeet tältä syksyä pistetään nyt jäihin.

Kauden aloitus

Taas tuli käytyä pari päivää karhuja kattelee. Itse kontiota ei nähty vaikka jokin tassu otus oli tirolla ajossa. Otus paineli ylsityisille alueille ja karkasi koiralta.
Muutamaa päivää vanhoja jälkiä löyty ja muita merkkejä karhuista.

Tiro otti eilen hirvi porukan ajoon joka tykkäsi juosta ja uida ihan urakalla. Lopulta vauhti alkoi hyytyä ja porukka pysähtyi. Hommassa parasta että tiro alkoi taas haukkumaan hirviä vaikka hieman hermostunutta se olikin, toipuminen on siis alkanut ja toivotaan että kestää taas karhulla työskennellä. Pian takas metsään kun koira on levännyt.

Jahtievästä

Testailen tässä blogheria kännykästä.
Eväät reissuun on nyt tehty. Hirvikäristystä, hirven suikalepaistia, lihapullia eri kastikkeissa. Laitoin eväät lasipurkkeihin ja uuniin vakumoitumaan. Majoitun metsässä ja näin saan eväät säilymään myös lämpimässä.

Tiron terapiahaukku konehirvellä

http://youtu.be/SMU7BE1xNWw

Koirat konehirvellä

Käytiin Haukiputaalla Rekkua konehirvelle kokeilemassa ja reissu oli oikein mukava. Rekku haukku konetta kun ensin älysi että siinä se edessä seisoa pojottaa. Hienosti osasi varoa kohti tulevaa hirveä, mutta parasta annissa oli se että rekku osasi luonnostaan kiertää hirven eteen kun se yritti paeta paikalta. 

Syy miksi yleensä lähdettiin Haukiputaalle oli tiro. Tiro sai hirven sorkasta päähän sen verran että joutui lääkekuurille eikä sen jälkeen enää haukkunut hirveä vaikka mukana kulkikin. Nyt kuitenkin saatiin taas äänijänteet avattua, mutta haukku oli pelokasta ja todella vihasta. Tiro haukkui konehirveä parin kolmen metrin päässä vaikka pelotti ja oli saanut ikävän kolhun korville. Toivottavasti tiro nyt pääsee yli tuosta onnettumuudesta ja alkaa taas toimimaan vanhaan malliin. Pian tuon pääsee toteamaan onneksi! 

Kiitokset konehirvi tiimille.

Tässä linkki rekun haukkuun.

http://youtu.be/WWxj4q7z-ks

Rekun puolivuotis mitat

Mitattiin ja puntaroitiin Rekku kun täytti 6kk. Pentu painoi 25,3kg ja oli n.63cm korkea. Tiro painoi puoli vuotiaana saman verran mutta oli 4cm matalampi. Saas nähdä kuin isoksi tuo vielä kasvaa.
Koolle nyt on sama koska metsä koiraa siitä ollaan kasvattamassa. Riista ja kaikki mahdollinen elävä kiinnostaa ihan valtavasti. Haukku herkkyys on viritetty hieman liian herkälle kun joka reissulla jaksaa haukkua jopa pikku lintua. Toivomma että iän myötä ja kohde riistan löydyttyä höntyilyt jää vähemmälle.

Treeniä syksyn koitoksiin

Kesä alkaa taittua syksyksi ja pennun koulutus jatkuu.
Rekulle on tehty karhun rasvalla jälkeä ja käytetty metsässä. Kova kiinnostus riistaan on pennulla. Linnut kiehtoo todella paljon ja jonkinlaisia haukkuja on saatu aikaiseksi. On tavattu jo hirviäkin joiden tuoreille hajuille piti haukkua. Häntä heiluen meni jälkeä pitkin pari 200m mutta palasi sitten haistelemaan isännän lähelle hirven jälkiä.
Metsässä on koitettu säännöllisesti käydä koska se tuntuu hieman vielä jännittävän.
Nyt on kuitenkin tapahtunut käänne parempaan. Rekkua on alkanut riista kiinnostamaan ja sen myötä myös metsässä liikkuminen on parantunut. Enää se ei jää ukon viereen vaan lähtee tutustumaan lähi ympäristöön. Nyt pitää jatkaa vain harjottelua jotta uskaltaa edetä kauemmaksi.

Tiron kuntoa kohotetaan kelistä riippuen illalla pyörälenkeillä. Isäntäkin saa kaivatun kunnon kohotuksen 20-35kmh ja 5-10km lenkeistä.

Rekku alkaa olla jo Tiron mitoissa, mitattu ei olla mutta veikkaus että säkä on 62-63cm, painoa on arviolta 25kg.  Rekku täyttää nyt puoli vuotta joten on odotettavissa että pennusta tulee kohtalaisen kookas kaveri.


Rekun luonne on kyllä käsittämättömän lupsakka. Kaikien koirien kanssa se tulee toimeen eikä muutenkaan hulmua ja riehu niinkuin pennut yleensä. Ihmisiä ei vierasta ja on todella sosiaalinen. Rekku karkasi häkistä tuossa pari päivää sitten ja aikansa pihoja kierrttyään oli pyrkinyt samalla kadulla erään talon sisään. Talon emäntä oli ottanut koiran kiinni ja toi sen kotiin. Rekku oli antautunut kiinni otettavaksi heti ja tervehtinyt emäntää iloisesti.

Rekku ja Tiro tulee toimeen hienosti ja yhteiset lenkit onnistuu mainiosti. Yhteishaukunkin saivat siilellä aikaiseksi sillä erotuksella että Tiro meinasi syödä poloisen.

Rekku valvoo yöt kuunnellen lähi pusikon lintujen ääniä ja haukkuen piha rusakoille joita on harmittavan paljon.
Pari tuoretta kuvaa lenkiltä.

tuoreita kuvia

Laitampa tähän muutaman tuoreen kuvan Tirosta ja Rekusta!

Rekku 4 kk

                                                             Rekku ja Tiro

                                                               Rekku 4 kk

                                                               Tiro 2, 5 v

Metsässä pennun kanssa

Vihdoin on lumet lähtenyt ja tulvat hellittäneet. Nyt ollaan aloitettu rekun kanssa metsään tutustuminen aktiivisemmin. Rekku on päässyt metsässä käymään aiemminkin mutta nyt siellä kujetaan paljon useammin.
Alku viikosta kävin lähi metsässä katsoo miten rekku metsään suhtautuu ja miten se siellä liikkuu. Eniten kiinnosti onko kaverilla riista viettiä.
Jonkin matkaa hissukseen mentyämme huomasin maassa lehtien kääntyneen niin kuin jonkin jäljet olisi olleet ja tarkempi tutkailu kertoi että hirvihän siitä oli kulkenut. Samalla rekku alkoi liikkua ja nuuhkia ympäristöä innokkaasti. Jonkin ajan jälkiä seurattua rekku löysi tuoreet hirven paskat joissa piti tietty pyöriä ja taisi se syödäkkin jonkun papanan. Olin mielissään kun huomasin hirven hajujen kiinnostavan.

Tänään Merja käytti rekkua samoilla alueilla kun itse olin venettä remontoimassa. Jälleen rekku löysi tuoreet hirven jäljet joita oli seurannut jo noin tunnin. Merja oli hissukseen kulkenut jäljessä ohjeideni mukaan. Pisin lenkki minkä rekku oli pois näkyvistä kesti noin 10min joka oli mielestäni jo hyvä saavutus noin nuorelle ja kokemattomalle pennulle. Taas oli löytynyt tuoreet jätökset ja sama homma,pyöritään ja maisetellaan..
Rekku näyttää olevan sinut veden kanssa kun oli ylittänyt muutaman kerran ojan jossa oli joutunut uimaan. Tämä tietää hyvää tulevaisuudelle.
Paluumatkalla orava oli hypellyt lähi puussa jolle piti tietty haukku ottaa. Linnut kiinnostaa rekkua myös kovasti ja kaikki pihapiirin linnut on pitänyt muutamaan kertaan haukkua. Onneksi kiinnostus niihin alkaa jo laantua.

Nyt pitää alkaa käymään metsässä vähintään pari kolme kertaa viikossa ja tehdä myös jälkeä karhun rasvalla.
Mielenkiinnolla syksyä odotellen!

kevät kuulumisia

Nyt vihdoinkin lumet saa kyytiä, mutta kauheat kurakelit on!
Rekku kasvaa kovaa kyytiä, painoa on n. 13 kg ja korkeutta 45-50 cm, vaikea mitattava on kun koko ajan liikkuu! Rekulla on myös ihan yhtäkkiä ruvennut tulemaan runkoon mittaa ja alkaa näyttämään jo ihan laikalta!
Tiro selvästi jo odottaa syksyä ja jahtikautta, Esa kun otti talven jälkeen troopperin esiin, jota käyttää jahtiautona, niin Tiro meni ihan villiin, pitihän se Esan sitten käyttää Tiroa ajelullakin! Meidän Rekku ei niin autoilusta välitä, alussahan Rekku huusi ja itki auton kyydissä, nyt ei enää, mutta ei siltikään pidä siitä hommasta.
Hampaat rupesi Rekulla vaihtumaan tällä viikolla ja joka paikkaa tekisi mieli kaluta... hyvin kuitenkin uskoo kun kieltää. Rekku alkaa olla aika hyvin sisäsiisti, välillä tulee pieniä vahinkoja, mutta osaa jo itse pyytää ulos kun on asiaa, menee oven luo ja alkaa vikistä! Onneksi kohta pääsee häkin tekoon!
Tirolla on nyt päää jykevöitynyt kovasti, ihan muutamassa kuukaudessa on muutos tullut. Edelleen Tiro herättää huomiota kävelyllä, ihmiset tulevat vieläkin kyselemään, mikä rotu on noin komea!!

Nyt odotellaan että viimeisetkin lumet sulaa ja koirat pääsee metsään!

kuulumisia

lueskelin tuossa Tiron vanhoja blogitekstejä ja tein havainnon että Tiro on painanut 10 viikkoisena kilon enemmän kuin Rekku nyt 11 viikkoisena. Rekku painaa nyt 9 kg ja paino nousee 1.5kg:n viikko vauhtia.

Rekku tuntuupi rohkeammalta kuin Tiro oli tuossa iässä, irrallaan jos on niin saman tien lähtee tutkiskelemaan ympäristöä! Ruoka maistuu hyvin ja ulkoilu tapahtuu joko remmissä tai irrallaan Tiron perässä. Tiro ja Rekku tulevat hyvin toimeen. Olemme käyttäneet poikia koirapuistossa ja sisällä saavat myös leikkiä. Eilen olivat hetken yhdessä Tiron häkissä, eikä mitään ongelmia ollut. Toki Tiro on vähän liian iso leikkikaveri Rekulle! Mutta toisaalta Tiro on välillä vietävä Rekulta suojaan häkkiin kun pentu ei anna mitään rauhaa Tirolle vaan puree joka paikasta mihin yltää! :)

Rekku on nyt hassun näköinen kun korkeutta kasvaa ja tuntuu että sillä on hurjan pitkät tassut! Nyt odotellaan että lumet sulaa ja saadaan Rekulle häkki!

Oikein hyvää kevään odotusta!

Rekku tuli kotiin

Launtaina päivä meni reissun päällä kun käytiin noutamassa Tirolle jahtikaveri Savukoskelta.
Matka mei mukavasti rekun nukkuessa lähes koko matkan vaikka alussa piti vähän ulista emän perään.
Tiroa on totuteltu pieninä annoksina uuteen koiraan ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Mustasukkasuus puuskilta on vältytty, mutta kyllä tiro on ollut ihmeissään uudesta tulokkaasta. Aivan kuin se ei uskoisi silmiään että tuo on vieläkin täällä.
Nyt alkaa taas häkin ja uuden kopin teko. Rekulle tulee keväällä oma häkki tiron viereen.

Talvista arkea Tiron kanssa

Nyt kun pakkaset näyttävät tältä erää olevan ohi, niitä taas riittikin pariksi viikoksi -30 astetta, niin ulkonakin tarkenee olla. Tiro kävi meidän kanssa pilkillä viikko sitten, ja voi sitä riemua kun sai vapaana juosta jäällä. Tiro ajoi moottorikelkkaa takaa ja vaani välissä mitä kaloja saatiin. Mutta eipä enää syönyt kaloja kuten pentuna teki.

Päivittäin Tiro käy sisällä sen aikaa kun jaksaa olla. Sisällä raahataan kaikki lelut esille, syödään luita ja katsellaan ikkunasta ulos. Ja jos isäntä ei ole kotona, niin sitä odotetaan silmä tarkkana. Kun auto ajaa pihaan, alkaa onnenpyörä pyörimään, häntä lyö tuhatta ja sataa! Ja se onni kun isäntä astuu ovesta sisään, on niinkuin Tiro huokaisis helpotuksesta!

Mutta tästä ne päivät pitenee ja toivottavasti tulee kunnon hankikelit, että mökillä pääsee käymään!

Oikein mukavaa kevään odotusta!

Jahtikaveria etsimässä

Ollaan tultu siihen tulokseen että nyt alkas olla aika katsella Tirolle jahtikaveri karhu hommia silmällä pitäen. .
Kahdella koiralla karhun metsästys on koirille kuin metsästäjällekkin turvallisempaa. Uskoisin olevan myös tehokkaampaa.
Otamme mielellään vinkkejä vastaan jos tiedät karhuverisen itälaika nartun astuttuksista tai ehkä juuri sinulla on sopivasta yhdistelmästä tulossa pentue.